Edit: teksti siirretty vanhasta blogista
Tulin jotenkin kauhean surulliseksi Tiimarin konkurssiuutisesta. Ei
semmoista saa tapahtua. Täytynee käydä hamstraamassa tarravarastot
täyteen oppilaita varten ennen kuin laittavat lapun luukulle.
Meillä
sujuu arki täällä vanhempieni kotona ihan mukavasti omalla painollaan
jo. Ainakin mun kohdalta. Miehellä on hiukan rankempaa, koska anopin
taholta on ilmassa vähän sellaista henkeä, ettei hän tee koskaan mitään
oikein. Se lienee toisaalta ihan normaalia anoppien ja vävyjen kesken...
Hyvin meillä pääsääntöisesti täällä joka tapauksessa menee.
Tänään
olen joutunut hoitamaan jos jonkinmoisia asioita. Ollut yhteydessä
ammattiliittoon, muun muassa. Kävi meinaan ilmi, että työsopimukseni
teatterissa on ristiriidassa alan TESsin kanssa aika merkittävällä
tavalla, ja sitä täytyy nyt vähän selvitellä. Meillä on myöskin meidän
vanhan asunnon avaimet edelleen. Vuokranantaja oli sopinut välitysfirman
kanssa, että ne soittaa mulle ja kertoo, mihin voin viedä avaimet,
mutta soittoa ei vaan ole kuulunut. Sitäkin täytyi siis selvittää.
Sitten tarvitsisin huomiseen mennessä palkkatodistuksen ajalta
19.8.-31.8. Kelaa varten, jotta saavat laskettua mulle sovitellun
työttömyyspäivärahan, mutta ne lähettikin mulle todistuksen ajalta
13.8.-9.9. Sillä en tee yhtikäs mitään. Että hohhoijaa vaan ja uudestaan
alusta koko homma.
Olen ollut muuten tosi maassa pari päivää,
lähinnä rahahuolien takia. Mutta kun tänään aamulla tuli Miehen
opintotukipäätös ja tieto siitä, että se maksetaan huomenna, olen ollut
ihan eri ihminen. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa. Jos vaikka oltais parin
viikon päästä jo vähän vähemmän riippuvaisia isin ja äitin ylläpidosta.
Sitä olen monelle sanonutkin, että ei mua pänni sinänsä yhtään ajatus
vanhempieni luona asumisesta, päinvastoin uskon ja tiedän, että meillä
on jopa oikein hauskaa suurimman osan ajasta, mutta mua pännii se, ettei
meillä ole vaihtoehtoja. Se, että me ollaan riippuvaisia heistä. Se on
masentavaa, ehkä jopa nöyryyttävää. Mutta lyhyt pätkä elämästähän tämä
sitten jälkikäteen ajatellen on.
Ja toisaalta, on se aika ihanaa, että meillä sentään on joku, joka auttaa hädässä. Kaikilla ei ole.
Eicca 34 v. höpöttää omasta elämästään, kiinnostuksenkohteistaan ja harrastuksistaan. Puheenaiheina siis ainakin perhe ja parisuhde, muusikkous ja muut työt, koti, kirjat, neulominen ja ystävät.
torstai 19. syyskuuta 2013
maanantai 9. syyskuuta 2013
Elämän järjestelyä
Edit: teksti siirretty vanhasta blogista
Mies: "Täällä!"
Minä: "Tuolla!"
Mies: "Siellä?"
Minä: "Täällä."
Mies: "Miksi?"
Yllä yksi esimerkki meidän aamuisista dialogeista, joilla ei ehkä voitettaisi Nobelin kirjallisuuspalkintoa, mutta väliäkö tuolla, asia tuli selväksi.
Mies aloittaa tänään koulun. Leipurin ammattitutkintoon valmistavan aikuiskoulutuksen. Meillä on ollut tässä aika hankala tilanne, kun on ollut isoja valintoja tehtävänä:
Vaihtoehto 1: Mies ei mene opiskelemaan, vaan palaa vanhaan työpaikkaansa tekemään jälkimarkkinointia, johon vanha pomo hänet oikein mielellään ottaisi, mutta joka tarkoittaisi käytännössä sitä, että Mies olisi kaikki illat ja viikonloput töissä, ja, jos kävisi niin ikävästi, että työt loppuisi, Mies olisi jälleen samassa pisteessä kuin nyt: Ei koulutusta, ei ammattia (työkokemusta kylläkin vaikka miltä aloilta), ei hajuakaan mitä tekisi seuraavaksi.
Vaihtoehto 2: Mies aloittaa opiskelun leipuriksi.
Näistä vaihtoehdoista numero 2 oli ehdottomasti houkuttelevampi ja Miehestä mielekkäämpi, mutta vaihtoehto 1 takaisi rahantulon, mitä ei kyllä voi sivuuttaa noin vain. Aloimme tutkia tukivaihtoehtoja vaihtoehdolle 2 ja löysimme seuraavat:
Vaihtoehto 1: Mies saa työkkäristä jotain aikuiskoulutustukea tai vastaavaa. Tämä vaatisi, että Miehen yritys lopetetaan. Kokonaan. Ei riitä, ettei yrityksestä ole tuloja. Se ei saa löytyä mistään rekistereistä tms., mikä tarkoittaisi yhtä kuin n. 2000 euron vetämistä vessasta alas, koska suunnilleen sen summan edestä meillä on valmiita tuotteita, joita on tässä myyty pikkuhiljaa.
Vaihtoehto 2: Mies saa Kelasta kuntoutustukea, koska hän on joutunut lopettamaan aikaisemman ammattinsa (varastomies) harjoittamisen terveysongelmien vuoksi. Kuulostaa hyvältä, mutta ennen kuin Kela myöntää tuen, tarvitaan alle vuoden vanha B-lääkärintodistus. Miehellä on B-todistus vuodelta 2011, ei kelpaa (koska onhan selvää, että synnynnäinen niskanikaman epämuodostuma muuttaa muotoaan kahden vuoden aikana rajusti), ja seuraava vapaa lääkäriaika julkisella puolella on 31.10. Yksityiseen ei ole varaa.
Huoh. Kyllä elämä osaa olla hankalaa.
No, Mies nyt sitten aloittaa sen opiskelun tänään, mutta opiskelun rahoitus on vielä hieman hakusessa. Tällä viikolla on paljon asioita hoidettavana.
Mies: "Täällä!"
Minä: "Tuolla!"
Mies: "Siellä?"
Minä: "Täällä."
Mies: "Miksi?"
Yllä yksi esimerkki meidän aamuisista dialogeista, joilla ei ehkä voitettaisi Nobelin kirjallisuuspalkintoa, mutta väliäkö tuolla, asia tuli selväksi.
Mies aloittaa tänään koulun. Leipurin ammattitutkintoon valmistavan aikuiskoulutuksen. Meillä on ollut tässä aika hankala tilanne, kun on ollut isoja valintoja tehtävänä:
Vaihtoehto 1: Mies ei mene opiskelemaan, vaan palaa vanhaan työpaikkaansa tekemään jälkimarkkinointia, johon vanha pomo hänet oikein mielellään ottaisi, mutta joka tarkoittaisi käytännössä sitä, että Mies olisi kaikki illat ja viikonloput töissä, ja, jos kävisi niin ikävästi, että työt loppuisi, Mies olisi jälleen samassa pisteessä kuin nyt: Ei koulutusta, ei ammattia (työkokemusta kylläkin vaikka miltä aloilta), ei hajuakaan mitä tekisi seuraavaksi.
Vaihtoehto 2: Mies aloittaa opiskelun leipuriksi.
Näistä vaihtoehdoista numero 2 oli ehdottomasti houkuttelevampi ja Miehestä mielekkäämpi, mutta vaihtoehto 1 takaisi rahantulon, mitä ei kyllä voi sivuuttaa noin vain. Aloimme tutkia tukivaihtoehtoja vaihtoehdolle 2 ja löysimme seuraavat:
Vaihtoehto 1: Mies saa työkkäristä jotain aikuiskoulutustukea tai vastaavaa. Tämä vaatisi, että Miehen yritys lopetetaan. Kokonaan. Ei riitä, ettei yrityksestä ole tuloja. Se ei saa löytyä mistään rekistereistä tms., mikä tarkoittaisi yhtä kuin n. 2000 euron vetämistä vessasta alas, koska suunnilleen sen summan edestä meillä on valmiita tuotteita, joita on tässä myyty pikkuhiljaa.
Vaihtoehto 2: Mies saa Kelasta kuntoutustukea, koska hän on joutunut lopettamaan aikaisemman ammattinsa (varastomies) harjoittamisen terveysongelmien vuoksi. Kuulostaa hyvältä, mutta ennen kuin Kela myöntää tuen, tarvitaan alle vuoden vanha B-lääkärintodistus. Miehellä on B-todistus vuodelta 2011, ei kelpaa (koska onhan selvää, että synnynnäinen niskanikaman epämuodostuma muuttaa muotoaan kahden vuoden aikana rajusti), ja seuraava vapaa lääkäriaika julkisella puolella on 31.10. Yksityiseen ei ole varaa.
Huoh. Kyllä elämä osaa olla hankalaa.
No, Mies nyt sitten aloittaa sen opiskelun tänään, mutta opiskelun rahoitus on vielä hieman hakusessa. Tällä viikolla on paljon asioita hoidettavana.
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Voi huoh näitä Suomen julkkiksia...
Edit: teksti siirretty vanhasta blogista
Enpä olisi koskaan uskonut sen päivän koittavan, että kirjoitan blogiini Big Brotherista. En ole koskaan seurannut BB:tä, paitsi epäsäännöllisesti brittien BB:tä silloin joskus ennen kuin se tuli Suomeen. En ole ihan varma, mutta luulen, että se saattoi olla kaikista ensimmäinen tuotantokausi ikinä, joten kisaajat eivät vielä silloin olleet hoksanneet, että talosta kannattaa tehdä julkinen bordelli, ja siksi sarjan seuraaminen oli huomattavasti mielekkäämpää, ainakin itselleni. Makunsa kaikilla.
BB:ssähän on sinänsä oikein mielenkiintoinen idea, ja kun julkkis-BB ilmoitettiin alkavaksi, ajattelin, että sehän voisi olla kiintoisa kausi. Ajattelin, että julkkiksilla on sen verran imagoa pidettävänä yllä eikä enää pakottavaa tarvetta hankkia julkisuutta keinolla millä hyvänsä, että kausi saattaisi olla oikeinkin hauskaa katsottavaa. Mutta jälleen kerran aliarvioin suomalaisen median mielikuvituksen, kun määritellään julkkiksia. Hunks-tanssija, Mr. Gay Finland, Miss XL... Okei, no nää on kyllä mulle ihan vieraita. Frederik, hei ton mä tiiän. Ja Andy McCoy, wau! Jori A. Kopponen, tuntuu etäisesti tutulta nimeltä, samoin Susanna Indrén. Joku muidu, joka lasketaan julkkikseksi, koska sen äiti osti sille silikonit 18-vuotislahjaksi. Siis öö... Häh? Matti Nykäsen luottotoimittaja. Just. Huoh. Taitaa jäädä katsomatta tämäkin kausi.
No, se siitä. Eipä mulla aikaa olis moiseen roskaan ollutkaan.
Viime keväänä kädentaitomessuilta ostamani ihana Debbie Bliss -lanka on osoittautunut oikeaksi epäonnen langaksi. Neuloin siitä ensin villatakin, purin sen. Eilen purin samasta langasta neulomani melkein valmiin hupparin. Aion kyllä jatkaa saman ohjeen kanssa mutta muuttaa kokoa. Ehkä vielä joskus saan langasta jotain valmiiksikin.
Tänään kuvaan ne kahdet kämmekkäät, ihan varmasti.
Enpä olisi koskaan uskonut sen päivän koittavan, että kirjoitan blogiini Big Brotherista. En ole koskaan seurannut BB:tä, paitsi epäsäännöllisesti brittien BB:tä silloin joskus ennen kuin se tuli Suomeen. En ole ihan varma, mutta luulen, että se saattoi olla kaikista ensimmäinen tuotantokausi ikinä, joten kisaajat eivät vielä silloin olleet hoksanneet, että talosta kannattaa tehdä julkinen bordelli, ja siksi sarjan seuraaminen oli huomattavasti mielekkäämpää, ainakin itselleni. Makunsa kaikilla.
BB:ssähän on sinänsä oikein mielenkiintoinen idea, ja kun julkkis-BB ilmoitettiin alkavaksi, ajattelin, että sehän voisi olla kiintoisa kausi. Ajattelin, että julkkiksilla on sen verran imagoa pidettävänä yllä eikä enää pakottavaa tarvetta hankkia julkisuutta keinolla millä hyvänsä, että kausi saattaisi olla oikeinkin hauskaa katsottavaa. Mutta jälleen kerran aliarvioin suomalaisen median mielikuvituksen, kun määritellään julkkiksia. Hunks-tanssija, Mr. Gay Finland, Miss XL... Okei, no nää on kyllä mulle ihan vieraita. Frederik, hei ton mä tiiän. Ja Andy McCoy, wau! Jori A. Kopponen, tuntuu etäisesti tutulta nimeltä, samoin Susanna Indrén. Joku muidu, joka lasketaan julkkikseksi, koska sen äiti osti sille silikonit 18-vuotislahjaksi. Siis öö... Häh? Matti Nykäsen luottotoimittaja. Just. Huoh. Taitaa jäädä katsomatta tämäkin kausi.
No, se siitä. Eipä mulla aikaa olis moiseen roskaan ollutkaan.
Viime keväänä kädentaitomessuilta ostamani ihana Debbie Bliss -lanka on osoittautunut oikeaksi epäonnen langaksi. Neuloin siitä ensin villatakin, purin sen. Eilen purin samasta langasta neulomani melkein valmiin hupparin. Aion kyllä jatkaa saman ohjeen kanssa mutta muuttaa kokoa. Ehkä vielä joskus saan langasta jotain valmiiksikin.
Tänään kuvaan ne kahdet kämmekkäät, ihan varmasti.
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Leena Lehtolainen: Rivo Satakieli
Edit: teksti siirretty vanhasta blogista
Syksy on täällä, yay!
Sain tällä viikolla luetuksi kirjan loppuun: Leena Lehtolainen - Rivo satakieli.
En ole ostanut tätä kirjaa itse, vaan Miehen pikkuveljet löysivät kirjan vuokra-asuntonsa kaapista, ilmeisesti edellinen asukas oli sen unohtanut sinne. Päättivät sitten antaa sen mulle, kun eivät lukijaihmisiä ole kumpikaan.
Rivo satakieli on siis Maria Kallio -dekkari, enkä ole niitä aiemmin lukenut. Tämä yksilö sijoittui prostituution maailmaan. Kyllä se aika mukaansatempaava oli, hyvä perusdekkari ja henkilöt mielenkiintoisia.
Mua jotenkin huvitti, kun tänään törmäsin tähän kolumniin. Rivo satakieli on vuodelta 2005, mutta aihe ei ole lakannut olemasta pinnalla 8 vuodessa.
Syksy on täällä, yay!
Sain tällä viikolla luetuksi kirjan loppuun: Leena Lehtolainen - Rivo satakieli.
En ole ostanut tätä kirjaa itse, vaan Miehen pikkuveljet löysivät kirjan vuokra-asuntonsa kaapista, ilmeisesti edellinen asukas oli sen unohtanut sinne. Päättivät sitten antaa sen mulle, kun eivät lukijaihmisiä ole kumpikaan.
Rivo satakieli on siis Maria Kallio -dekkari, enkä ole niitä aiemmin lukenut. Tämä yksilö sijoittui prostituution maailmaan. Kyllä se aika mukaansatempaava oli, hyvä perusdekkari ja henkilöt mielenkiintoisia.
Mua jotenkin huvitti, kun tänään törmäsin tähän kolumniin. Rivo satakieli on vuodelta 2005, mutta aihe ei ole lakannut olemasta pinnalla 8 vuodessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)