Harmaata

Kuva: bauhaus.fi

Sää vaikuttaa ihan hirvittävästi mielialaani! Oikein ärsyttää kun joku täysin ulkopuolinen asia, johon en voi vaikuttaa, saattaa laittaa päiväjärjestykseni täysin uusiksi.

Eilen paistoi aurinko. Olin sisällä melkein koko päivän, mutta tein perusteellisen viikko- ja kuukausisiivouksen (keittiön ja kylppärin perusteellisempi siivous, imurointi, lakanoiden vaihto ja sängyn imurointi, lattioiden pesu jne.) ja muita kotitöitä ja lähdin alkuillasta kävellen Elixiaan Zumba- ja Pilates Ball -tunneille. Olin aivan energiaa täynnä, mutta onnistuin silti olemaan järkevä, enkä huhkinut itseäni lopen uuvuksiin. Jumpan ja infrapunasaunassa rentoutumisen jälkeen kotiin kävellessäni alkoi ihana kevyt lumisade, joka teki minut ihan hirmu onnelliseksi. Siinä oli jotain niin kaunista.

Tänään on harmaata. Ulkona on harmaata, joten pääni sisälläkin on harmaata. En ole varsinaisesti masentuneempi tai alakuloisempi, mutta aloitekykyni on aivan nollassa. En kerta kaikkiaan saa itseäni liikkeelle sohvalta. Onneksi on joitakin hyödyllisiä asioita, joita voi tehdä tässä sohvalla, kuten tulevien tuntien suunnittelu tai blogin kirjoittaminen. Sudokujen täyttäminen ei ole hyödyllistä eikä lyhennä to-do-listaa. Joskus silläkin on toki paikkansa, mutta ei tiistaiaamu- tai -iltapäivisin.

Usein käy niin, että oikein ihmettelen, mistä nyt tänään tuulee kun olen oikein reipas ja energinen tai sitten saamaton ja, no, harmaa, ja sitten katson ikkunasta ulos ja totean: no niinpä tietenkin. Käytän kirkasvalolamppua joka päivä heti syyskuusta alkaen, jolloin pimentyminen alkaa tuntua ja näkyä, pitkälle kevääseen. Tuntuu, että se vähentää sitä ihan kaikkein pahinta väsymystä, joka mulla tulee ensin siinä kaikkein pimeimmässä vaiheessa ja toisen kerran keväällä, kun valoa on yhtäkkiä ihan kauheasti, mutta säätilan vaikutusta reippauteeni se ei vähennä. 

Ehkä mä olen päivänsäde! Pystyn toimimaan vain auringon paistaessa.

Tänään piristi rakkaan ystävän lähettämä linkki tähän Markus Kajon tekstiin. Moni kohta osui ja upposi.