En selvästikään ole ainoa, joka on poikkeuksellisen väsynyt tänä syksynä. Moni valittaa samaa. Jonkun kanssa spekuloitiin, että mahtaakohan johtua huonosta kesästä. Ei oikein päässyt varastoimaan energiaa ja sitten yhtäkkiä alkoikin jo syksy harmaana ja pimeänä.
Olen yrittänyt miettiä keinoja helpottaa aikatauluani, jotta jaksaisin paremmin. Lähteminen on kaikkein vaikeinta, joten kun kerran joudun raahautumaan liikkeelle, yritän saada mahdollisimman paljon aikaan yhdellä lähtemisellä.
Tiedän: olen onnekas, kun arkeni on sen verran väljää, että pystyn vaikuttamaan asiaan itse niin paljon. Vaan en tiedä: toisaalta mietin, että selkeä jokapäiväinen rutiini voisi olla helpompi. Kun asia olisi niin yksinkertainen, että joka päivä tiettyyn aikaan on lähdettävä vaikka töihin, niin sitten sitä lähtee vaikka väkisin. Kun taas minä mietin joka lähtöä erikseen että mihin aikaan taas pitikään olla missäkin ja kuinka pitkään pystyn venyttämään lähtöä, että ehdin vielä ajoissa.
Olen iloinen, että olen saanut pidettyä kiinni kuntosalirutiinista. Se tarkoittaa kohdallani kuntosalilla käymistä kerran viikossa, ja olen tyytyväinen siihen. Näin torstaisin, kun tulen töistä kuuden-seitsemän maissa, Mies odottaa jo valmiina hoputtamaan, että nyt äkkiä kamat kasaan ja voileipä naamaan, nyt lähdetään, ja niin minä kiltisti tottelen ja Mies heittää minut kuntosalille samalla kun menee itse salibandytreeneihin. Se on hyvä. Kun saan itseni sinne, treenaan kyllä kunnolla ja palkitsen itseni hetkellä omien ajatusten ja kirjan kanssa infrapunasaunassa, ja Mies tulee vielä hakemaankin omien treeniensä jälkeen. Tajusin kuitenkin lähipäivinä, että tarvitsen enemmän raitista ilmaa. Kävelin ennen paljon enemmän, nyt vain kuljen paikasta A paikkaan B bussilla tai autolla. Yhtenä sunnuntai-iltapäivänä valitin äitille WhatsAppissa, että olen kuolemanväsynyt ja haukottelen niin, että naama repeää ja kahvia menee litroittain. Silloin äiti komensi minut kävelylle, vaikka vain lyhyelle. Ja oikeassahan äiti oli, kuten (melkein) aina, kun tein työtä käskettyä ja kävelin lähipuistoon ja takaisin (tämä vei noin 10 minuuttia), olin paljon virkeämpi. Eli vähän ulkoilua pitäisi saada viikkoaikatauluun lisättyä.
Anteeksi, tämä teksti on varmaan kuolettavan tylsää luettavaa. Mutta nyt hyödynnän itsekkäästi blogin "päiväkirja"-ominaisuutta ja selkeytän omia ajatuksiani.
Tavoitteita tuleville päiville:
- yritä saada aikaan säännöllinen unirytmi (tarkoittaa ennen kaikkea aamuherätystä!)
- syö säännöllisesti ja terveellisesti
- pidä kiinni kuntosalirutiinista
- yritä lähteä edes pienelle lenkille vähintään 2 kertaa viikossa
- muokkaa viikkoaikataulua siinä määrin kuin mahdollista (lähtemiset minimiin!)
Joo, ehkä tää tästä. Vielä jotain positiivista: se viime postauksesta puuttunut kuva melkein valmiista neuletakista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!