-

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Mitä laukustani löytyy?

Rakastan listoja. Teen niitä sekä tosi tärkeistä että yhdentekevistä asioista. Siksi bullet journal on niin mun juttu! Jossain muistan nähneeni ”suomennoksen” bullet journalista, joka oli jotain tänne päin: ”listoihin perustuva päivyri”. En yhtään muista missä tuon näin ja sehän on todella kapeakatseinen selitys bujon merkityksestä, mutta jostain kai on lähdettävä. Sovitaanko, että joku keksi tuon suomennoksen ennen kuin perehtyi bullet journalin todelliseen potentiaaliin?

Mulle bullet journal on yhdistelmä kalenteria, to-do-listaa ja elämänhallintaopasta by me, myself & I.  Mun oma elämä on sattumalta bullet journalin kannalta herkullisen vaihtelevaa, koska se sisältää normaalin arjesta selviytymisen lisäksi sekä vaihteleva-aikatauluista työtä että vapaaehtoistyötä, jonka aikataulun määrittelen itse sen mukaan, miten muut asiat kalenteriin asettuu. Ja koska olen boheemin unohtelevainen, muistilistat sinne tänne vain koristelevat koko homman. (Eikö vain että on tosi siistiä määritellä itsensä ”boheemiksi” sen sijaan, että sanoisi suoraan olevansa lahopää?)

Yläasteiässä opettelin rotlan ”lompakko, kännykkä, avaimet, rasva, harja, penaali, kalenteri, meikit, siteet” joka-aamuisen koululaukun pakkaamisen avuksi. Myöhemmin en enää jaksanut kantaa hiusharjaa ja meikkejä mukana, mutta mulla oli pieni pussukka, johon sisältyi käsivoide, särkylääke, laastareita, terveysside ja/tai tamponi, ehkä kosteuspyyhe ja muita enemmän tai vähemmän tarpeellisia tarvikkeita. Se korvasi ainakin rasvan ja siteet alkuperäisestä listastani ja on viimeistään viime vuosina saanut nimen ”säläpussi”.

Nykyään mantrani on ”lompakko, kännykkä, avaimet, säläpussi, vesipullo, iPad”. Jos ne ovat mukana, pärjään vaikka jotain muuta unohtuisi. Lompakko, kännykkä ja avaimet ovat ne kaikkein tärkeimmät!

Mielenkiintoinen uusi näkökulma pakkauslistoihin oli lukemani kirjoitus katastrofeihin valmistautumisesta: meillä päinhän ei suurta vaaraa maanjäristyksistä, tsunameista tai hirmumyrskyistä ole, mutta eihän nykypolitiikasta tiedä! On sitä ennenkin jouduttu kodeista lähtemään yhtäkkiä yllättäen täällä Suomessakin, miksei nykyäänkin? Tämä ei tietenkään liity siihen, mitä pakkaamme laukkuihimme päivittäin, vaan ”katastrofireput” pitäisi olla erikseen valmiina, helposti napattavissa mukaan, kun tilanne vaatii.

Olen huomannut, että moni nainen kulkee viikkokausia siirtäen aina välttämättömät tavarat uuteen laukkuun, niin että moni tavara on ”varmaan jossain toisessa laukussa”. Minä en pysty siihen. Joskus aiemmin kirjoitinkin kokemuksistani konmari-ideologiaan liittyen ja kerroin, että mulle sopii tapa tyhjentää laukku aina kotiin tullessa. Se on jäänyt arkeen. Jos en tavallaan ”nollaa” tilannetta illalla ja aloita alusta aamulla, unohdan 97% varmuudella jotain.