-

tiistai 26. helmikuuta 2013

Plääh.

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Mä elän jotain päänsisäistä kaamosta aina vain. Nukun 10-13 tuntia vuorokaudessa, tai siis ainakin nukkuisin, jos voisin. Hereilläoloaikani lähinnä istun koneella, mutten silti saa aikaiseksi tehdä niitä tekemättömiä asioita, joita pitäisi ja voisi koneella helposti tehdä. En saa edes aikaiseksi kirjoittaa tänne. Pari aurinkoista päivää ovat vähän piristäneet, mutteivät niin paljon, että olisin päässyt liikkeelle.
Tämä aamu alkoi tyynysodalla ja valtavalla mukillisella mustaa kahvia. Olin jopa niin pirteä, että käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Mies: Onko sulla pepussa joku ongelma?
Minä: Eiku mä tanssin!
Mies: Ai sitäkö se olikin.

Ja taas istun koneella, mutta tänään en aio jäädä tähän tämän pidemmäksi aikaa. Pitää hakea pyykit kuivaushuoneesta ja viedä uudet tilalle, lähettää tekstiviestiä 3 kaverille ja yhden oppilaan äidille ja sähköpostia toisen oppilaan äidille. Kirjastossa tarttis käydä, mutten taida ehtiä tänään. Iltapäivällä on yksi soittotunti ja yksi pianomuskarisijaistus (johon täytyy valmistautua) ja sitten olis baletti. Eilenkin olis ollu baletti, mutta istuin koneella. Harmitti jälkikäteen, rakastan käydä siellä. Siis kunhan vain pääsen sinne asti, lähteminen ei ole millään muotoa mukavaa.

Mulla olis myös varmaan lähemmäs 10 valmista neuletta kuvaamista ja esittelyä vailla. Jospa tämä tästä pikkuhiljaa. Masennuslääkkeet ovat kuvioissa mukana, ja kieltäydyn ottamasta isompaa annosta. Laihdutus on mennyt päin mäntyä, johtuen aika suuresti siitä, että karkkitehtailijamieheni kiikuttaa mulle uusia maistiaisia harva se päivä. Päätin aloittaa juoksuohjelmani heti kun on luvattuna vähän plussaa. Meinasin aloittaa jo tällä viikolla, mutta ens viikoksi on luvattu niin paljon pakkasta, etten sitten viitsinytkään. Jospa saisin itseni tekemään sisätiloissa vaikka niitä pilatesjuttuja baletin lisäksi näin alkuun. Lenkkeily alkakoon sitten kun tarkenee eikä tule enää enempää lunta. Tällä viikolla pitäisi myöskin harjoitella ja sitten nauhoittaa omaa soittoa yhtä demoa varten.

Talousasiat masentaa. Minähän olen tehnyt teatterissa hommia viimeiset 3 viikkoa ihan niska limassa, mutta niistä tulee ylihuomenna palkkaa huikeilta 4 päivältä. Loput tulee vasta kuukauden päästä. Aika masentava takaisku, kun olin luullut ja laskenut sen varaan, että tulis koko helmikuun palkka kerralla 15. päivä. Mikä siinä on, että rahaa ei vain koskaan voi olla tarpeeksi, vaikka kuinka paiskisi hommia.

Ja nyt mua ärsyttää, kun kirjoitan tänne vain silloin kuin ärsyttää. Yritän saada tänään edes yhden neuleen kuvattua niin saadaan jotain positiivista tänne!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Pätkätyöläisen arkea

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

MINÄ.TYKKÄÄN.UUDESTA.VUODATUKSESTA!!!
Tästä tulee vielä mainio, kunhan ne loputkin "hikat" saadaan poistettua. Mutta nyt asiaan.
Minut on kirottu ikuiseksi pätkätyöläiseksi!!! Se nyt taitaa johtua ammatinvalinnastani, ja sen ohella suuntautumisestani siinä. Mulla on huomisesta alkaen 3 työpaikkaa, joiden jokaisen työsopimus päättyy toukokuun loppuun mennessä, ja just nyt se stressaa aika vietävästi. Tai ei ehkä stressaa, mutta ärsyttää.
Ensinnäkin ja ennen kaikkea olen muusikko. Työpaikkani perusteella teatterimuusikko. Huomenna alkaa jälleen uuden produktion harjoitukset omalta osaltani, ja nämähän pestit ovat aina määräaikaisia, ts. produktiokohtaisia. Tämänhetkinen työsopimukseni on voimassa huomisesta kevään viimeiseen näytökseen ja sitten syksyn ensimmäisistä harjoituksista viimeiseen näytökseen, eli kesän ajan työsopimus aivan yksinkertaisesti katkeaa. Näin se tällä alalla menee, eikä sille voi mitään. En ole vakituisessa työsuhteessa mihinkään teatteriin, vaan "keikalla" tässä yhdessä tietyssä produktiossa.
Toiseksi olen sellonsoitonopettaja. Opetan sellonsoittoa eräässä pienessä turkulaisessa musiikkikoulussa, joka ei saa valtiolta tukea. Siksi, ihan ymmärrettävästi, ainakin tämän ensimmäisen lukuvuoden ajan työsuhteeni on määräaikainen, eli se päättyy lukuvuoden päättyessä, eli olen kesän ajan työtön. Sen jälkeen määräaikaisuuden jatkaminen tuskin on laillistakaan, eikä minulla ole mitään syytä epäillä, että työnantajani tällä saralla yrittäisi toimia laittomasti/epäeettisesti. Mutta pakostakin tämä vauvakuumekin on pannut miettimään, että entäs jos olisinkin nyt raskaana? En jäisi äitiyslomalle, vaan kanssani aivan yksinkertaisesti ei tehtäisi uutta työsopimusta. Onhan se nyt vähän pepusta, eikä vähiten siksi, että olen aika kiintynyt oppilaisiini.
Nyt tässä kohtaa nousee esiin kysymys: Miksi ihmeessä minulla on vielä se kolmaskin työpaikka? No, sehän johtuu tietenkin siitä, että olen ollut vuoden verran työttömänä tuon muusikkouden osalta. Siksi hain ja sain syksyllä työpaikan puhelinnumeropalvelusta. Se on niin mun homma, saan pälättää ja tehdä Google-hakuja! Ja työmäärä on erinomainen: 2-4 työvuoroa viikossa (à 4-8 tuntia) ja saan itse vaikuttaa erittäin paljon työvuorojen ajankohtiin. Ja... siinäkin on määräaikainen sopimus, huhtikuun loppuun. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että nyt, kun en oikeastaan enää tarvitsisi sitä työtä, en oikein voi noin vain irtisanoutua siitä. Eikä siinä silleen mitään, kun niitä näytöksiäkin on vain 2-3 per viikko, että ei mulla aika lopu kesken vaikka tekisinkin muutaman vuoron viikossa puhelinpalvelussa. PAITSI seuraavat 3 viikkoa, jolloin olen joka arkipäivä 4 tuntia aamupäivällä ja 4 tuntia illalla teatterilla harjoituksissa, ja olen saanut sovitettua soittotunnit siihen kaksien harjoitusten väliin. Eli puhelinpalvelutyöt teen sitten vissiin viikonloppuina.
Tähän kirsikaksi kakun päälle semmoinen tieto, että halutessani voin jatkaa puhelinpalveluhommaa kesällä, jolloin se olisi kokopäiväistä, eli 30-40 h viikossa. Sitten syksyllä voisin taas jatkaa totuttuun tapaan, jos haluan. Mikä on mainiota, koska kuten mainittu, olen sekä muusikkoudesta että opettajuudesta työttömänä kesän ajan... MUTTA KUN SE SOPIMUS ALKAISI SITTEN JO TOUKOKUUN ALUSTA!! Silloin menee vielä näytöksiä teatterilla ja lukukausi opetuksessa jatkuu, ja just nyt mulla hajoo pää kun yrittän sovittaa näitä kaikkia yhteen. Tällä viikolla sain jo yhden totaalisen itkupotkuraivarin tämän asian takia, mutta yritän muistuttaa itseäni, että olen onnekas, kun minulla on 3 työtä, joista kaikista jopa tykkään ja jotka tuottaa ongelmia VAIN seuraavat 3 viikkoa ja koko toukokuun... Huoh.
Mutta on se niin ihanaa, että pääsen taas soittamaan. :)