-

tiistai 19. helmikuuta 2019

Kasvissosekeittoa!

En ole erityisen luova ihminen. Nyt te katsotte uudelleen kuvaustekstiä ja nyökkäätte, "joo on se muusikko, miten niin ei ole luova??" Minä olen toteuttaja. Toteutan kyllä asiat omannäköiselläni ja -kuuloisellani tavalla, mutta en luo uutta. En esimerkiksi suunnittele omia neulemallejani. En osaa hahmotella mielessäni, miltä jokin kuvio- tai pintaneuleyhdistelmä näyttäisi valmiina, valmiissa neuleessa. Sen sijaan etsin netistä tai ohjelehdestä valmiin neuleohjeen, muokkaan sitä itselleni sopivaksi ja saatan lisätä siihen jotain omaa.

En myöskään sävellä. Olen yrittänyt, todellakin yrittänyt. Lopputuloksena on lapsellista huttua. Sen sijaan tutustun jonkun muun sävellykseen, kuuntelen mielelläni monen eri esittäjän versioita siitä ja toteutan sitten omankuuloiseni version.

Nyt päästään kasvissosekeittoon. Sama kaava nimittäin toistuu myös keittiössä. Jos haluan tehdä jotain muuta kuin spagettia ja jauhelihakastiketta, käytän mieluiten reseptiä. Voin muokata sitä oman mieleni mukaan, mutta jonkun muun tekemä resepti toimii pohjana.

Valmiissa resepteissä on se hyvä puoli, että ne saavat kokeilemaan raaka-aineita, joita ei muuten yleensä käytä. Olen tällä keinolla kokeillut ja oppinut rakastamaan viime aikoina esimerkiksi lehtikaalia ja palsternakkaa.

Resepteissä on se huono puoli, että usein joutuu ostamaan jotain raaka-ainetta enemmän kuin ko. ruokaan tarvitsisi, ja sitten sitä jää jääkaappiin makaamaan eikä ole aavistustakaan, mihin muuhun sitä voisi käyttää. Siksi joskus on pakko yrittää olla luova ja tehdä niin kutsuttuja pappilan hätävara -ruokia. Tänään oli semmoinen päivä, ja lopputuloksena olikin sen verran mainio soppa, että kirjoitan sen tänne muistiin.

Ainesosat:

1 keskikokoinen bataatti
1 keskikokoinen palsternakka
1/2 pss eli n. 250 g peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
1 sellerinvarsi
parin pienen lehtikaalinvarren lehdet revittynä
1 pkt (se isompi) punaisia linssejä
1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
herbamarea, yrttejä, mustapippuria, chilijauhetta
2 dl ruokakermaa

Sosekeitoissa on se hyvä puoli, ettei tarvitse juurikaan miettiä, mikä aines kypsyy mitäkin vauhtia, koska soseeksi ne menee kaikki loppujen lopuksi kumminkin. Itse laitoin siis oikeastaan kaiken kermaa lukuunottamatta kerralla kattilaan ja keitin kunnes palsternakatkin olivat kypsiä. (Jos joku viisas tietää hyvän syyn, miksi olisi kannattanut tehdä toisin niin kertokoon ihmeessä, opin mielelläni!) Sitten surrautin keiton soseeksi sauvasekoittimella, lisäsin ruokakerman ja tarkistin maun.

Tuli tosi hyvä keitto! Tästä tuli 5 runsasta annosta, mun mielestä reseptien "annokset" ovat usein aika pieniä. Keitto olisi voinut olla paksumpaakin, eli ensi kerralla voisi vähentää vettä ja tietenkin sitten myös mausteita.

1 kommentti:

  1. Minä laitan aina sosekeittoon kerman sijaan tuorejuustoa. yleensä valkosipulituorejuustoa, koska valkosipuli sopii mihin vain :)

    VastaaPoista

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!