torstai 15. helmikuuta 2018

Luettu kirja: Affinity Konar - Elävien kirja

Luin kirjan. Se oli ihana ja kamala.

Seurailen jonkin verran kirjablogeja, ja aina kun jokin esiteltävänä oleva kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, merkkaan sen itselleni ylös aina vain kasvavaan lukulistaan. Lista alkaa olla sen verran pitkä, että vaikka se lakkaisi kasvamasta juuri tänään, mutta menisi silti vuosia kaikkien kirjojen lukemiseen. En myöskään millään voi muistaa enää jälkikäteen, millä perusteella olen minkäkin kirjan listaan lisännyt.

Tästä listasta sitten valitsen jotakuinkin summanmutikassa, usein jopa arvon, kirjoja kulloiseenkin lukuvuoroon. Niinpä sitten tälläkin kerralla huomasin vasta kirjastosta poistuessani valinneeni joululoman mökkiluettavaksi kaikkea muuta kuin kevyen kirjan. Riittänee, kun mainitsen, että takakansiteksti sisältää nimet "Auschwitz" ja "Josef Mengele".

Kirja on järkyttävä ja lumoava. Se on kaunistelematon, mutta ei sorru mässäilyyn. Kirjasta kauniin tekee toivon pysyvyys ja lapsen viaton näkökulma.

Kirjan loppupuolella minulle tuli paha mieli kostonhalun voimakkaasta läsnäolosta, niin luonnollinen kuin tuo tunne varmasti kirjan henkilöille olikin. Mutta sitten vastaan tuli tämä kohta:

"Koko maailma ehkä halusi pakkomielteenomaisesti kostaa. Mutta omasta puolestani tiesin, että halusin antaa anteeksi. Kiduttajani ei pyytäisi minulta koskaan anteeksi - se oli täysin varmaa - mutta tiesin, että se voisi olla ainoa todellinen voima, joka minussa vielä oli, keino säästyä hänen kynsistään, otteelta jonka tunsin lähelläni joka aamu kun heräsin."

 Tämä kirja piti lukea, ja olen iloinen että tein sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!