Edit: teksti siirretty vanhasta blogista
Meidän pienessä yksityisessä musiikkikoulussa alkoi tänä keväänä
laulunopetus ja ilmoittauduin aikuisten laulukurssille kevään ajaksi. Se
on kätevästi näin tiistaisin, mikä itse asiassa vähän helpottaa mun
aikataulua, koska muutoin joutuisin osana viikoista matkustamaan 45
minuutin bussimatkan tänne vain yhden oppilaan takia, mikä olisi
vähintäänkin ärsyttävää. Nyt kun on samalla oma laulutunti niin ei tunnu
niin turhauttavalta.
Tänään vaan kävi niin, että mulle piti
tulla yksi oppilas puoli tuntia laulutunnin jälkeen ja toinen puoli
tuntia sen ensimmäisen jälkeen, mutta se keskimmäinen peruuttikin, minkä
seurauksena päädyin viettämään puolitoista tuntia luppoaikaa täällä
koululla. Onneksi on mukava sohva, mutta note to self: kuljeta aina
kutimia ja kirjaa mukana.
No, ehdinpä pitkästä aikaa kirjoittaa blogia.
Ei
tätä varmaan kukaan lue, mutta tiedoksenne, että mulle kuuluu hyvää.
Töitä on sopivasti, muusikkona teatterilla ja opettajana täällä
koululla. Yhteensä 9 oppilasta, joista 3 on aikuisia, mikä on mun
mielestä aika makeeta. Aikuisia vasta-alkajia, siis. (Vanhin on
seitsemänkymppinen. Niin että älkää tulko mulle sanomaan että "ei näin
vanhana enää mitään opi".) Asutaan ja viihdytään meidän kodikkaassa
yksiössä ja ollaan onnellisia, vaikka elämä on yksinkertaista ja velkaa
on sen verran, että rahoja joudutaan laskemaan että riittävät. Riittävät
kumminkin. Vauvakuumetta ei ole, se oli ja meni eikä ole tullut
takaisin. On tavallaan ihanan helppoa ja vapaata olla kaksistaan.
Jotenkin sitä mukavuutta arvostaa vuosi vuodelta enemmän.
Niitä
kutimia on taas 5 kerralla puikoilla keskeneräisenä ja vähintään yhtä
monta suunnitelmaa päässä vuoroaan odottamassa. Kirjojen lukeminen on
ollut vähäistä, mutta nyt tämä meidän musiikkikoulun muuton seurauksena
tullut 45 minuutin työmatka bussilla voi saada aikaan muutoksen, mikä on
mukavaa. Jos vaan muistaisin ottaa sen kirjan mukaan.
Masennus on
hallinnassa, mutta olen paksumpi kuin koskaan. En kyllä vieläkään
paksu, alle 70-kiloinen, mutta ei se paljosta ole kiinni ja olen sentään
vain 158-senttinen. Olen yrittänyt nyt pitää ainakin tipatonta ja
herkkulakkoa, hiukan vaihtelevalla menestyksellä. Lisäksi käyn Elixiassa
alle kilometrin päässä meidän kotoa, eilen viimeksi. Olen päässyt siinä
ihan kivasti vauhtiin, mutta edelleen lähteminen on useimmiten vaikeaa
enkä ehdi käydä kovin usein, en taida tälläkään viikolla ehtiä toista
kertaa, ellei sitten sunnuntaina... Jotenkin en haluaisi oikein
laihduttamalla laihduttaa, haluaisin mieluummin onnistua muuttamaan
vähitellen elämäntapaa terveellisemmäksi.
Siskontytär menee
huhtikuussa naimisiin ja meidät pyydettiin juontamaan häät! Se on suuri
kunnia ja tosi hauskaa, mutta tekemistä riittää. Senkin takia olis kiva
vähän laihtua, muuten.
Ei tässä nyt varmaan tällä erää muuta. Pian tulee oppilas soittotunnille, yksi niistä aikuisista.