tiistai 2. helmikuuta 2016

Kuulumisia

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Meidän pienessä yksityisessä musiikkikoulussa alkoi tänä keväänä laulunopetus ja ilmoittauduin aikuisten laulukurssille kevään ajaksi. Se on kätevästi näin tiistaisin, mikä itse asiassa vähän helpottaa mun aikataulua, koska muutoin joutuisin osana viikoista matkustamaan 45 minuutin bussimatkan tänne vain yhden oppilaan takia, mikä olisi vähintäänkin ärsyttävää. Nyt kun on samalla oma laulutunti niin ei tunnu niin turhauttavalta.
Tänään vaan kävi niin, että mulle piti tulla yksi oppilas puoli tuntia laulutunnin jälkeen ja toinen puoli tuntia sen ensimmäisen jälkeen, mutta se keskimmäinen peruuttikin, minkä seurauksena päädyin viettämään puolitoista tuntia luppoaikaa täällä koululla. Onneksi on mukava sohva, mutta note to self: kuljeta aina kutimia ja kirjaa mukana.
No, ehdinpä pitkästä aikaa kirjoittaa blogia.
Ei tätä varmaan kukaan lue, mutta tiedoksenne, että mulle kuuluu hyvää. Töitä on sopivasti, muusikkona teatterilla ja opettajana täällä koululla. Yhteensä 9 oppilasta, joista 3 on aikuisia, mikä on mun mielestä aika makeeta. Aikuisia vasta-alkajia, siis. (Vanhin on seitsemänkymppinen. Niin että älkää tulko mulle sanomaan että "ei näin vanhana enää mitään opi".) Asutaan ja viihdytään meidän kodikkaassa yksiössä ja ollaan onnellisia, vaikka elämä on yksinkertaista ja velkaa on sen verran, että rahoja joudutaan laskemaan että riittävät. Riittävät kumminkin. Vauvakuumetta ei ole, se oli ja meni eikä ole tullut takaisin. On tavallaan ihanan helppoa ja vapaata olla kaksistaan. Jotenkin sitä mukavuutta arvostaa vuosi vuodelta enemmän.
Niitä kutimia on taas 5 kerralla puikoilla keskeneräisenä ja vähintään yhtä monta suunnitelmaa päässä vuoroaan odottamassa. Kirjojen lukeminen on ollut vähäistä, mutta nyt tämä meidän musiikkikoulun muuton seurauksena tullut 45 minuutin työmatka bussilla voi saada aikaan muutoksen, mikä on mukavaa. Jos vaan muistaisin ottaa sen kirjan mukaan.
Masennus on hallinnassa, mutta olen paksumpi kuin koskaan. En kyllä vieläkään paksu, alle 70-kiloinen, mutta ei se paljosta ole kiinni ja olen sentään vain 158-senttinen. Olen yrittänyt nyt pitää ainakin tipatonta ja herkkulakkoa, hiukan vaihtelevalla menestyksellä. Lisäksi käyn Elixiassa alle kilometrin päässä meidän kotoa, eilen viimeksi. Olen päässyt siinä ihan kivasti vauhtiin, mutta edelleen lähteminen on useimmiten vaikeaa enkä ehdi käydä kovin usein, en taida tälläkään viikolla ehtiä toista kertaa, ellei sitten sunnuntaina... Jotenkin en haluaisi oikein laihduttamalla laihduttaa, haluaisin mieluummin onnistua muuttamaan vähitellen elämäntapaa terveellisemmäksi.
Siskontytär menee huhtikuussa naimisiin ja meidät pyydettiin juontamaan häät! Se on suuri kunnia ja tosi hauskaa, mutta tekemistä riittää. Senkin takia olis kiva vähän laihtua, muuten.
Ei tässä nyt varmaan tällä erää muuta. Pian tulee oppilas soittotunnille, yksi niistä aikuisista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!