-

torstai 29. elokuuta 2013

Ella

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Tässäpä jotain, joka on aivan pakko jakaa olemattomien lukijoideni kanssa. Eilen pyöräilin Satakunnantien vartta meiltä meille, eli vanhalta asunnolta vanhempieni luokse, ja ohitin paperilapun. Ehdin huomata, että paperilapun päällä oli kivi, ja se ihmetytti. Paperilapun on tuskin mahdollista lentää tuulen mukana kiven alle. Siispä tein u-käännöksen. Siinä se nökötti keskellä jalkakäytävää.
002-normal.jpg
Siinä lukee:
Hei sinulle kuka oletkin!
Jos kaipaat hyvää, kohteliasta ja rehellistä ystävää, tämän kirjeen kirjoittaja on kuin sinulle luotu. Jos et enään tarvitse sellaista ystävää, laita lappu takaisin maahan, siihen mistä sen löysitkin. Kiitos!
Toivoo: Ella (Tämän kirjeen kirjoittaja)
ps. laita lappu kiven alle!

Olenko ainoa, jonka mielestä Ella on melkoisen liikuttava? Jätin kirjeen paikalleen, koska oletan Ellan kaipaavan lähinnä omanikäistään ystävää, mutta kirjoitin vastauksen, koska halusin kertoa Ellalle, kuinka paljon hänen kirjeensä päivääni piristi ja kuinka kovasti toivon, että hän löytää oikein ihanan ystävän. Menen paikan ohi taas tänään, joten jos kirje ja/tai kivi ovat vielä siellä, jätän oman kirjeeni Ellan löydettäväksi.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Mistä tietää, että on ollut hyvä kesä?

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

No siitä tietenkin, että näin elokuun loppupuolella on sellainen hyvä fiilis, että tämä kesä on täyttänyt tarkoituksensa ja syksy saa tulla.
Olen ehdottomasti kesäihminen. Saa esimerkiksi olla aikamoinen helle, ennenkuin alan kärsiä kuumuudesta. Siis niin kauan tietenkin, kun ei tarvitse esimerkiksi siivota tms. Toisaalta kuitenkin rakastan rutiineja, tasaista elämänrytmiä ja ennen kaikkea uusia alkuja. Siksi syksyn alkaminen on mulle joka vuosi innostuksen aihe. Siihen vielä päälle tunnelmallisen hämärät illat, jolloin voi jo alkaa sytytellä kynttilöitä ja kääriytyä vilttiin teemukin kanssa, niin tämä tyttö osaa nauttia joka hetkestä.
Siis siihen asti, että ympärillä on pelkkää pimeyttä ja loskaa ympäri vuorokauden.
Mitäs minä sitten kesällä tein? No enpäs mitään kovin ihmeellistä loppujen lopuksi. Matkailuun ei ollut varaa ja työ- ja asuntoasiat huolettivat, mutta jotenkin onnistuimme suhtautumaan työttömyyteenkin lähinnä lomana. (Ai niin, siitä tulikin mieleeni, että pitäis käydä työkkärissä... No tämän jälkeen sitten.) Vierailtiin kavereiden mökeillä ja vietettiin viikonloppuja siskon luona maalla koko perheen voimin. Eipä siihen paljon muuta tarvita, hyvään kesään.

tiistai 27. elokuuta 2013

Tämän päivän fiilikset

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Meidän asunto tyhjennettiin eilen, kaikki tavarat, jotka ei ole meillä täällä vanhempieni luona, ovat nyt varastossa. Kävi tuuri: ensinnäkin Turkuun on vastikään avattu uusi vuokravarastohalli, jolla oli avajaistarjouksena kaikki varastot puoleen hintaan. Nyt meillä on siis seitsemän neliön varastokoppi, josta maksamme vaivaiset seitsemänkymppiä kuukaudessa. No, sekin on toki rahaa, ja nettisivun mukaan olisi pitänyt ekan kuun vuokra maksaa etukäteen, joten pelkäsin, että joudutaan siihenkin nyt sitten lainaamaan rahat jostain. Mutta kun soitin firmaan, sieltä sanottiin, että "valitettavasti" heillä on nämä laskutussysteemit vielä vähän vaiheessa, joten he pystyvät vasta parin viikon sisällä lähettämään meille laskun varastosta. Sopii meille. :)
Mua kyllä joskus oikein huvittaa, kun olen niin optimistinen. Me ollaan aivan puilla paljailla, mutten kerta kaikkiaan osaa olla huolissani. Tiedän, että asiat järjestyy. Niinkuin on järjestyneetkin. Tavallaan näen tilanteen jopa hieman romanttisena: musta on aina ollut ihana kuunnella mummin juttuja hänen ja pappan avioliiton alusta. He asuivat ensimmäisen avioliittovuotensa, äitin syntymään asti, pappan vanhempien eteisessä. Heillä oli patja ja puulaatikko, joka näytteli jonkinlaisen pöydän roolia. Siitä sitä kotia sitten lähdettiin pikkuhiljaa rakentamaan, pala kerrallaan. Näen meidän tilanteen vähän samanlaisena nyt. Nyt ollaan pohjalla, ja tästä aletaan rakentaa meidän elämää alusta uudelleen. Meillä tosin on jo huonekalut. Siellä varastossa.
Tästä vaan mulle nousi huoli siitä, etten vain kaikessa huolettomuudessani vahingossa vaikuta siltä, että pidän itsestäänselvyytenä sitä, että me saadaan asua vanhempieni luona ja että he vastaavat suurimmaksi osaksi ruokakuluistakin niin kauan, kunnes saadaan rästissä olevat laskut hoidettua. En haluaisi vaikuttaa kiittämättömältä. Sanoinkin siitä isille ja äitille. Ei semmoisia tarvitse miettiä, kuulemma.
Kävin tänään kuuraamassa vanhan asunnon keittiön. Huomenna on vuorossa kylppäri.

tiistai 20. elokuuta 2013

Muisteloita

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Ajattelinpa pitkästä aikaa vastata blogihaasteeseen.
Nappasin tämän Katarimarialta, ja alunperin haaste on lähtöisin täältä. Tarkoitus on siis muistella omaa elämää muutamana sattumanvaraisena ajankohtana. Millainen olin, mitä ajattelin...
...elokuussa 1999?
Aloitin kahdeksannen luokan. Isosiskoni oli muuttanut kesän aikana pois kotoa, joten olin jäänyt kolmestaan isin ja äitin kanssa, ja se vähän jännitti. Toisaalta olin sen myötä saanut isosiskoni vanhan huoneen ja aika suuren osan huonekaluistakin, joten taisin virallisesti astua isojen tyttöjen kastiin. Olin kyllä edelleen tosi lapsellinen, tiesin sen ja olin jopa vähän ylpeä siitä. Lapset kun ovat onnellisempia kuin aikuiset. Luulen, että olin aika ärsyttävä kaikessa pikkuvanhuudessani. Kävin edelleen viikottain Helsingissä soittotunneilla, mutta inhosin ja pelkäsin opettajaani, ja itsetuntoni sellistinä oli nollassa. Luulen, että masennukseni alkulähteet ovat noissa ajoissa.

...huhtikuussa 2003?
Lukion toinen vuosi läheni loppuaan. Olin korviani myöten rakastunut edellisenä kesänä tapaamaani oululaiseen poikaan, mutta aloin pelätä, että häviäisin kilpailun hänestä toiselle tytölle. Menisi kuitenkin vielä yli vuosi, ennen kuin pelkoni toteutuisi. Toisaalta, olin aiemmin samana vuonna saanut vanhojentanssipäivänä ensisuudelmani joltain aivan toiselta. Niin, ja sitten oli vielä se kolmas tyyppi... Okei, sanotaanko, että ympärilläni parveili poikia. Olin joka viikko ihastunut eri poikaan, mutta siihen oululaiseen olin oikeasti rakastunut.

...maaliskuussa 2009?
Asuimme mieheni kanssa vanhempieni luona, kuten nytkin! Se oli kuitenkin enemmän väliaikaisratkaisu kuin tämänhetkinen tilanne, ja siksi stressaavampi. Olimme ostaneet asunnon vuokrattuna ja olimme kodittomia, kunnes vuokralaisen irtisanomisaika päättyi. Meillä ei ollut omaa huonetta, vaan kämppäsimme isin ja äitin työhuoneessa. Olin melkoisen masentunut, varsinkin kun olin juuri menettänyt työpaikkani, jota olin rakastanut. Tuolloin olin kuitenkin jo saanut lääkityksen masennukseeni. Olin suorittanut opiskeluni sellonsoiton osalta loppuun, vain opinnäytetyö ja muutamia hajanaisia teoriaopintoja roikkui ilmassa keskeneräisinä. En ollut lainkaan varma, että tulisin koskaan tekemään muusikon töitä. Valmistelimme isosiskojeni kanssa kiireisinä toukokuussa pidettävää isin ja äitin 40-vuotishääpäiväkonserttia, joka tulisi olemaan samalla myös opinnäytetyökonserttini.

...syyskuussa 2009?
Olin saanut muusikon töitä! Soitin Turun Kaupunginteatterissa eräässä musikaalissa. Nolasin itseni ja isosiskoni aivan totaalisesti näytelmän ensi-iltajuhlissa, saan edelleen kylmiä väreitä kun ajattelen sitä. Onneksi olen aikuistunut sen jälkeen. Olenhan? Opintoni olivat jääneet roikkumaan ilmaan. Aioin valmistua, mutten oikein saanut aikaiseksi tehdä asian eteen mitään. Typerä mieheni ajoi ajokorttinsa hyllylle, mutta minä olin onneksi saanut ajokortin kesällä. Aloimme tajuta olevamme velkakierteessä, mutta uskoimme voivamme vielä nousta siitä.

...heinäkuussa 2010?
Olimme pulassa. Mieheni oli ollut sairaslomalla helmikuusta saakka ja sen myötä tulomme olivat pudonneet melkein puoleen siitä, jolla aiemmin olimme eläneet kädestä suuhun. Meillä oli asuntolaina, autolaina, isot luottokorttivelat ja vielä muutama käyttöluotto, joilla olimme yrittäneet paikata reikää kukkarossamme. Jäimme joka kuukausi enemmän ja enemmän jälkeen laskuista, ja lopulta menetin luottokelpoisuuteni.

Hui, kun tuli synkkä lopetus muistelulle!! Ja miten tämäkin nyt luisui raha-asioista valittamiseen? Vaikka toisaalta, ehkä ihan terveellistä muistuttaa itseään siitä, mistä ongelmat lähtivät. Ainakin voi sitten yrittää olla tekemättä samoja virheitä uudelleen.