Tässäpä jotain, joka on aivan pakko jakaa olemattomien lukijoideni kanssa. Eilen pyöräilin Satakunnantien vartta meiltä meille, eli vanhalta asunnolta vanhempieni luokse, ja ohitin paperilapun. Ehdin huomata, että paperilapun päällä oli kivi, ja se ihmetytti. Paperilapun on tuskin mahdollista lentää tuulen mukana kiven alle. Siispä tein u-käännöksen. Siinä se nökötti keskellä jalkakäytävää.
Siinä lukee:
Hei sinulle kuka oletkin!
Jos kaipaat hyvää, kohteliasta ja rehellistä ystävää, tämän kirjeen kirjoittaja on kuin sinulle luotu. Jos et enään tarvitse sellaista ystävää, laita lappu takaisin maahan, siihen mistä sen löysitkin. Kiitos!
Toivoo: Ella (Tämän kirjeen kirjoittaja)
ps. laita lappu kiven alle!
Olenko ainoa, jonka mielestä Ella on melkoisen liikuttava? Jätin kirjeen paikalleen, koska oletan Ellan kaipaavan lähinnä omanikäistään ystävää, mutta kirjoitin vastauksen, koska halusin kertoa Ellalle, kuinka paljon hänen kirjeensä päivääni piristi ja kuinka kovasti toivon, että hän löytää oikein ihanan ystävän. Menen paikan ohi taas tänään, joten jos kirje ja/tai kivi ovat vielä siellä, jätän oman kirjeeni Ellan löydettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!