tiistai 20. elokuuta 2013

Muisteloita

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Ajattelinpa pitkästä aikaa vastata blogihaasteeseen.
Nappasin tämän Katarimarialta, ja alunperin haaste on lähtöisin täältä. Tarkoitus on siis muistella omaa elämää muutamana sattumanvaraisena ajankohtana. Millainen olin, mitä ajattelin...
...elokuussa 1999?
Aloitin kahdeksannen luokan. Isosiskoni oli muuttanut kesän aikana pois kotoa, joten olin jäänyt kolmestaan isin ja äitin kanssa, ja se vähän jännitti. Toisaalta olin sen myötä saanut isosiskoni vanhan huoneen ja aika suuren osan huonekaluistakin, joten taisin virallisesti astua isojen tyttöjen kastiin. Olin kyllä edelleen tosi lapsellinen, tiesin sen ja olin jopa vähän ylpeä siitä. Lapset kun ovat onnellisempia kuin aikuiset. Luulen, että olin aika ärsyttävä kaikessa pikkuvanhuudessani. Kävin edelleen viikottain Helsingissä soittotunneilla, mutta inhosin ja pelkäsin opettajaani, ja itsetuntoni sellistinä oli nollassa. Luulen, että masennukseni alkulähteet ovat noissa ajoissa.

...huhtikuussa 2003?
Lukion toinen vuosi läheni loppuaan. Olin korviani myöten rakastunut edellisenä kesänä tapaamaani oululaiseen poikaan, mutta aloin pelätä, että häviäisin kilpailun hänestä toiselle tytölle. Menisi kuitenkin vielä yli vuosi, ennen kuin pelkoni toteutuisi. Toisaalta, olin aiemmin samana vuonna saanut vanhojentanssipäivänä ensisuudelmani joltain aivan toiselta. Niin, ja sitten oli vielä se kolmas tyyppi... Okei, sanotaanko, että ympärilläni parveili poikia. Olin joka viikko ihastunut eri poikaan, mutta siihen oululaiseen olin oikeasti rakastunut.

...maaliskuussa 2009?
Asuimme mieheni kanssa vanhempieni luona, kuten nytkin! Se oli kuitenkin enemmän väliaikaisratkaisu kuin tämänhetkinen tilanne, ja siksi stressaavampi. Olimme ostaneet asunnon vuokrattuna ja olimme kodittomia, kunnes vuokralaisen irtisanomisaika päättyi. Meillä ei ollut omaa huonetta, vaan kämppäsimme isin ja äitin työhuoneessa. Olin melkoisen masentunut, varsinkin kun olin juuri menettänyt työpaikkani, jota olin rakastanut. Tuolloin olin kuitenkin jo saanut lääkityksen masennukseeni. Olin suorittanut opiskeluni sellonsoiton osalta loppuun, vain opinnäytetyö ja muutamia hajanaisia teoriaopintoja roikkui ilmassa keskeneräisinä. En ollut lainkaan varma, että tulisin koskaan tekemään muusikon töitä. Valmistelimme isosiskojeni kanssa kiireisinä toukokuussa pidettävää isin ja äitin 40-vuotishääpäiväkonserttia, joka tulisi olemaan samalla myös opinnäytetyökonserttini.

...syyskuussa 2009?
Olin saanut muusikon töitä! Soitin Turun Kaupunginteatterissa eräässä musikaalissa. Nolasin itseni ja isosiskoni aivan totaalisesti näytelmän ensi-iltajuhlissa, saan edelleen kylmiä väreitä kun ajattelen sitä. Onneksi olen aikuistunut sen jälkeen. Olenhan? Opintoni olivat jääneet roikkumaan ilmaan. Aioin valmistua, mutten oikein saanut aikaiseksi tehdä asian eteen mitään. Typerä mieheni ajoi ajokorttinsa hyllylle, mutta minä olin onneksi saanut ajokortin kesällä. Aloimme tajuta olevamme velkakierteessä, mutta uskoimme voivamme vielä nousta siitä.

...heinäkuussa 2010?
Olimme pulassa. Mieheni oli ollut sairaslomalla helmikuusta saakka ja sen myötä tulomme olivat pudonneet melkein puoleen siitä, jolla aiemmin olimme eläneet kädestä suuhun. Meillä oli asuntolaina, autolaina, isot luottokorttivelat ja vielä muutama käyttöluotto, joilla olimme yrittäneet paikata reikää kukkarossamme. Jäimme joka kuukausi enemmän ja enemmän jälkeen laskuista, ja lopulta menetin luottokelpoisuuteni.

Hui, kun tuli synkkä lopetus muistelulle!! Ja miten tämäkin nyt luisui raha-asioista valittamiseen? Vaikka toisaalta, ehkä ihan terveellistä muistuttaa itseään siitä, mistä ongelmat lähtivät. Ainakin voi sitten yrittää olla tekemättä samoja virheitä uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!