Edit: teksti siirretty vanhasta blogista
Mulla on jonkin sortin bloggauslukko. Aina välillä tulee semmoinen
fiilis, että kirjoitanpa vähän blogiin jotain, mutta sitten tulen tänne
ja tuntuukin, että ei mulla ole mitään kirjoitettavaa. Ei ainakaan
mitään, mitä en olisi jo kertonut. Eli asumme edelleen vanhempieni
kanssa, se on edelleen toisaalta ihanaa ja toisaalta rankkaa, meidän
rahat on edelleen loppu ja edellen kuitenkin parempaa kohti mennään.
No
okei, tuo, että rahat on EDELLEEN loppu, on kyllä masentava takaisku,
ei sen niin pitänyt mennä. Mutta meidän elämäntilanne on nyt ja
todennäköisesti vielä ainakin vuoden verran sellainen, että aika suuri
osa meidän toimeentulosta on erilaisia tukia ja etuuksia, ja
valitettavasti meidän molempien tuki-/etuuskäsittelyt ovat venyneet
meistä riippumattomista syistä. Miehen kohdalla kyse on yksinkertaisesti
byrokratiasta ja minun kohdallani on yhdessä valtionvirastossa
tapahtunut inhimillinen erehdys, jonka takia odotan edelleen soviteltua
työttömyyspäivärahaa elokuulta. Mutta siitäkin on turha jauhaa, koska
tällä viikolla saatiin molempia asioita merkittävästi eteenpäin ja olen
aika toiveikas sen suhteen, että ensi viikolla alkaisi asiat vihdoin
selkiytyä.
En ole edes lukenut mitään. Enkä saanut neuleita valmiiksi. Tosin olis kyllä muutama vanha neule vielä bloggaamatta.
Saapa sitä näköjään jotain blogattua siitäkin, ettei ole mitään blogattavaa.
Paremmalla onnella ensi kerralla.