-

perjantai 24. helmikuuta 2017

Sellisti nimeltä Eicca

En tiedä, onko mulla lukijoita, koska kukaan ei ikinä kommentoi (vinks, vinks!), mutta jos oletetaan että on niin jotakuta on saattanut jossain vaiheessa hämmentää nimimerkkini Eicca yhdistettynä siihen faktaan, että olen sellisti. Siispä tämä asia saattaa kaivata hieman lisävalaistusta.

Jos asiassa joku ongelma on, se lienee siinä, että on olemassa toinenkin suomalainen Eiccaksi itseään kutsuva sellisti, ja melkoisen kuuluisa sellainen. Eli kysymys kuuluu, olenko minä nyt sitten jonkinlainen Wannabe-Toppinen? Ja tylsääkin tylsempi vastaus on ei, vaikka Toppinen ihan kova jätkä onkin ja vaikka Apocalypticaa ihan pikkuisen (osittain, mutta vain osittain periaatteesta) fanitankin.

Olen ollut Eikka aivan taaperosta asti, kun en osannut sanoa nimeäni oikein ja sanoin Eikka. Todella monet kutsuvat minua Eikaksi, ei vain perheenjäsenet vaan myös kaverit, pomo ja vähän kaukaisemmatkin tutut. Olen ollut 4-vuotiaasta asti sellisti, mutta Eikka vielä kauemmin. Olin aivan järkyttynyt joskus kouluikäisenä kun sain tietää, että Eikka-lempinimi yhdistetään useimmin miespuolisiin, mutta päätin antaa sen olla häiritsemättä itseäni. Se oli ja on kuitenkin niin erottamaton osa minua, että olisi teeskentelyä yrittää olla jotain muuta. Sitä en muista, milloin aloin kirjoittaa lempinimeni kahdella ceellä. Muistan kyllä yhden asiayhteyden, jossa se on ollut muodossa Eigga.

Kuulin Eicca Toppisesta ensimmäisen kerran vuonna 1997, kun olin 11-vuotias. En ymmärtänyt raskaasta rockista tuolloin vielä mitään, mutta Nothing Else Matters neljällä sellolla kuulosti mielestäni hienolta. Ja tuntui samaan aikaan sekä hauskalta että vähän uhkaavalta, että on toinenkin Eicca-niminen sellisti.

Hauska juttu muuten, mulla on nyt yksi 9-vuotias sello-oppilas, jota myös kutsutaan Eikaksi. Eli sellisti-Eikkojen jatkumo ei ole katkeamassa ihan vielä.

Nykyään lisään nimimerkkiini usein nimen Pote (EiccaPote), ja Ravelryssä olen Pote86. Pote on nimi, jolla mieheni on kutsunut minua jo ainakin 10 vuotta. Siihen liittyy joku tosi romanttinen ja suloinen tarina, jota kukaan ei enää muista. Jotain sellaista siihen liittyi, että olen vähän niinkuin Peto muttei sinne päinkään. Nää on näitä juttuja, joita on turha edes yrittää selittää muille...

Sen verran on kyllä sellisti-Eiccaudesta vielä mainittava, että heiluu mullakin tukka soittaessa. Ainakin joskus.




1 kommentti:

  1. Vanha postaus, mutta taisit saada uuden lukijan nyt tässä näin! :)

    Ja samaistun suuresti lempinimiasiaan: järkytyin kans joskus penskana kun kuulin väitettä, että tyyliin vauvasta asti saamaani lempinimeä Emppua käytetään yleensä vain pojilla. Nykyään Emppu kyllä taitaapi olla melko sukupuolineutraali lempinimi, mutta en ole enää kovin monelle Emppu vaan Empsu, koska kyllä, mieheni piirissä oli ennen minua Eemil-niminen nuori mies, jota kutsutaan Empuksi ja mieheni mukaan siitä nimestä tulee mieleen finninaamainen teinipoika eikä viehättävä nuori nainen. Huoh. :'D

    VastaaPoista

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!