keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Suhteeni alkoholiin

Olen pyöritellyt näitä asioita päässäni loppukesästä alkaen, enkä oikein tiennyt, kirjoittaako niistä vai ei... Syteen tai saveen!

Olen päättänyt lopettaa alkoholin käytön kokonaan. 

En tiedä, mikä on alkoholiongelman määritelmä, mutta oma suhteeni alkoholiin ei ainakaan ole ongelmaton. Varmaan kaikilla, jotka alkoholia käyttävät, on niitä kännityhmyyksiä historiassaan. Se nyt tuntuu vain olevan niitä asioita, jotka opitaan kantapään kautta. En osaa sanoa, onko mulla niitä välttämättä sen enempää kuin muillakaan, mutta jotenkin ne on mulle tosi raskas taakka kantaa. Olen satuttanut ihmisiä liikaa. Ja itseäni siinä ohessa. Mitään todella vakavaa ei ole tapahtunut, mutta siinä on kyse lähinnä hyvästä tuurista. 

Olen huomannut, että erityisherkkä, masennukseen taipuvainen psyykeni on huono yhdistelmä alkoholin kanssa. Ja vaikka en välttämättä saisi alkoholistin papereita lääkäriltä, huomaan itsessäni taipumuksen siihen. Varsinkin kotona itsekseen juodessa alkoholin määrä riistäytyy helposti käsistäni. Huomaan tuskailevani jatkuvasti, missä menee rajat.

Olen ollut silloin tällöin eripituisia aikoja "tipattomalla". Minulle ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia olla kokonaan ilman alkoholia. Voin mennä kavereiden kanssa baariin ja todella nauttia olostani juoden pelkkää vissyä. Minua ei haittaa yhtään, vaikka muut juovat ympärillä enkä koe jääväni paitsi mistään huvista. Itse asiassa mulla on muutamia hyviä muistoja aivan mahtavista illoista, jotka osuivat tipattomaan kauteen. Rakastan sitä, kun kivan illan jälkeen ei olekaan aamulla pöhnäinen olo, ja nautin siitä vapaudesta, että voin ajaa illan päätteeksi kotiin omaan sänkyyn nukkumaan.

Olen nautiskelija. Pidän oluista, viineistä ja viskistä. Mutta tässä on nyt aika isoja asioita vastakkain: alkoholinkäyttöön liittyvät ikävät, edelleen mieltä painavat kokemukset ja alkoholittomuuteen liittyvät positiiviset kokemukset. Ja toisaalta se, että minun on helpompi olla kokonaan ilman kuin määritellä itselleni sopivan alkoholinkäytön rajoja ja pysyä niissä.

Tuntuipa ihan hyvältä kirjoittaa asiasta näin avoimesti. Selkeytti omia ajatuksia. Huomaan nyt paremmin kuin ennen, että kyseessä on ennen kaikkea tunne-elämään liittyvä asia. Ja kun se tunne-elämä on minussa muutenkin se ongelmallinen osa-alue, niin miksi rasittaa sitä ennestään asialla, jota ilmankin pärjää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!