Olen aivan hurahtanut äänikirjoihin. En selvästikään ole ainoa, sen verran ahkerasti Bookbeat, Storytel ja Nextory ynnä muut mainostavat itseään, että kysyntää ilmeisesti riittää.
Luin ja kuuntelin viime vuonna yhteensä 54 kirjaa, ja se on ihanaa. Äänikirjojen ansiosta jaksan lukea/kuunnella uudelleenkin vanhoja suosikkeja. Kuuntelen siivotessa, matkalla töihin, kauppareissulla, lenkillä...
Tai siis kuuntelisin lenkillä, jos kävisin joskus lenkillä. Sain viime keväänä tosi ihanan päivittäisen kävelyrutiinin aikaiseksi, ja se jatkui koko kesän, kunnes työt taas syksyllä alkoivat. Ja sitten tuli pimeää ja kylmää ja kiireistä ja masentunutta ja stressaantunutta ja ja ja...
Tekisi taas mieli lähteä kävelemään. Aurinkokin paistaa. Mutta olen varmuuden vuoksi karanteenissa, koska sain koronavilkun kautta ilmoituksen mahdollisesta altistumisesta. Olen kylläkin täysin oireeton, eli voisin varmaan lähteä, jos en mene lähelle muita ihmisiä. Metsään.
Karanteenin takia tilasin ekaa kertaa elämässäni viime viikolla ruokaostokset kotiin. Voih, siihen voisi kyllä mielelläänkin tottua. Tai ehkä en ala tilailla säännöllisesti kotiinkuljetusta, mutta sitä olen harkinnut, että noutopalvelua voisin käyttää kiireisinä päivinä. Harmi vaan, että ne aina pitäis hoksata tilata niin ajoissa ne ostokset.
Yritän saada itseni edes kävelylle talon ympäri tänään, se piristää varmasti. Kävin itse asiassa syksyllä työterveystarkastuksessa. Hoitaja käski mun alkaa sauvakävellä, tehdä metsälenkkejä ja hankkia koiran. Lisäksi pääsin fysioterapeutille, ja kävi ilmi, että seison väärin, istun väärin, makaan väärin, kakkaan väärin ja pyyhin peppuni väärin.
