Edit: teksti siirretty vanhasta blogista
Täällä ollaan taas!
Ollaan päästy pois vanhempieni
nurkista, tosin seuraavaan väliaikaisasuntoon. Eräs hyvä ystävämme on
ulkomailla koko kevään ja vuokrasi asuntonsa meille siksi aikaa hyvin
edullisella hinnalla. Tänne on ollut helppo kotiutua, asunto on kaunis
ja kodikas. Alakerrassa kylläkin asuu täti, jonka ei kuuluisi asua
kerrostalossa. Hän tuntuu viettävän suuren osan ajastaan miettien, mistä
voisi valittaa ja tekee sen sitten kiinnittämällä lappuja käytävän
seiniin. Tiesimme hänestä jo etukäteen, joten olemme onnistuneet
suhtautumaan häneen lähinnä huvittuneisuudella, eikä valitukset onneksi
kohdistu mitenkään erityisesti meihin.
Talon kellarissa on
puusauna, ja se on ihana. Tänäänkin aiotaan saunoa. Tykkään kovasti
saunomisesta, mutta usein mulle tulee tosi helposti paha olo saunassa.
Tässä saunassa ei tule, vaan voisin olla siellä tuntikausia. Mutta
melkeinpä lempiasiani tässä asunnossa on sen pihalla oleva puu. En
tiedä, mikä puu se on. En tunnista puita välttämättä kesälläkään, mutta
en ainakaan talvella, kun ei ole lehtiä. Mutta se on suuri ja kaunis, ja
näen sen ikkunasta maatessani sängyssä. Voisin tuijottaa sitä koko
päivän. Sillä on samanlainen vaikutus minuun kuin tulella tai merellä:
rauhoittava, melkein hypnotisoiva. Jotenkin se on muodostunut siksi
asiaksi, joka saa minut tuntemaan olevani kotona täällä, vaikka
takaraivossa kolkuttaa aina välillä ajatus "tämä on väliaikaista, tämä
on väliaikaista".
Alkaa olla aika aktivoitua meidän seuraavan,
ihan oikeasti meidän kodin etsimiseksi. Sen täytyy olla halpa, se saa
olla pieni.Olemme valmiit luopumaan tavarasta, joka ei mahdu uuteen
kotiimme, eikä se tunnu edes pahalta ajatukselta. Tajusin tässä yhtenä
päivänä, että tärkein ja ehkä jopa ainut ominaisuus, mitä uudelta
kodilta vaadin, on valoisuus. Jos on ruma lattia, voi laittaa mattoja,
jos on rumat seinät, voi laittaa tauluja. Mutta sitä en kestä jos asunto
on pimeä. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, vai mitä?