-

perjantai 30. joulukuuta 2016

Kirjoja

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

KonMarituksen yhteydessä luovuin aika monesta kirjasta. Jätin jäljelle vain ne, joita todennäköisimmin tulen lukemaan toistamiseen (tai kolmatta, neljättä tai kymmenettä kertaa). Samalla päätin, etten enää osta lisää kirjoja ja aloin käyttää BookBeatia tabletillani. Saas nähdä, osoittautuuko se hintansa (n. 17€/kk) arvoiseksi. Ensimmäisen kuukauden aikana olen jo lukenut melkein 5 kirjaa BookBeatista, joten hyvältä näyttää toistaiseksi.
Hyllyssä on vielä muutama, alle 5 ihan paperista kirjaa, joita en ole ehtinyt lukemaan, muistona ajalta, jolloin kuuluin kirjakerhoon ja ostin valtavasti kirjoja. Niistä pidän yhtä mukana treenikassissa, koska kuntosalirutiiniini (uskokaa pois, mulla on sellainen, ainakin jonkinasteinen!) kuuluu ainakin puolen tunnin rentoutuminen infrapunasaunassa joskus lukien, joskus vain omien ajatusten parissa seikkaillen, aina kun mahdollista. Toisin sanoen mulla on aina 2 kirjaa yhtä aikaa lukuvuorossa: kotona, bussissa ja muualla sähköinen kirja; infrapunasaunassa paperinen.
Tänään sain saunalukemisena olleen kirjan loppuun:
07XN_Toisen_taivaan.jpg
Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla
Olin aloittanut tätä jo kerran aikaisemmin, mutta jostain syystä se ei silloin oikein auennut. Syy saattoi olla ihan yksinkertaisesti siinä, että ehdin lukea liian harvoin eikä kirja tuntunut oikein etenevän. Nyt olen ollut aktiivisempi lukija ja kirja kiinnosti heti alussa ja kahmaisi lopullisesti valtaansa viimeistään puolessavälissä.
Takakannen mukaan kirja kuvailee "globaaleja ihmiskohtaloita maailmassa, jossa kulttuurit kohtaavat kipeästi". Juuri näin on, eli tarina kiertyy pääosin kahden henkilön ympärille, joiden tarinaa ja tärkeitä "sivuhenkilöitä" valotetaan vähitellen. Kirjan hahmot ovat kiehtovia ja mielenkiintoisia, ja kerronta on älykästä ja mukaansatempaavaa, vaikka en kokenut tämän aihepiirin olevan itselleni erityisen läheinen.
--------------------------------
avioliittosimulaattori.jpg
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tämä oli KonMari-kirjojen jälkeen ensimmäinen kirja, jonka luin BookBeatista. Tykkäsin tosi paljon! Kirja kuvailee todella hauskasti varsinaissuomalaisten maajussien ja nuoren itäsuomalaisen naisen välistä kommunikaatiota, tai siis sitä kuilua siinä kohdassa, missä kuuluisi olla kommunikaatio.
"Vanha mies kävelee navetalta minua kohti. Sen on pakko olla joko Jussin isä tai isän veli, joka myös asuu tilalla. Oli kumpi oli, mies näyttää vanhemmalta kuin kuvittelin. Nostan vielä yhden kassin auton viereen ja jään sitten odottamaan miestä lapa ojossa, reipas hymy naamallani.
Kaveri tarttuu käteeni ja vilkaisee nopeasti silmiini. Niin nopeasti, etten lopulta ole varma, vilkaisiko se sittenkään. Sitten se tarttuu toisella kädellään hattunsa lippaan ja mörisee jotain. Uggologoi? Voi helvetti, meillä on ongelma. Meillä on murreongelma, meillä on artikulointiongelma, meillä on katsekontaktiongelma ja meillä on yleinen käytöstapa- ja kulttuuriongelma. Lisäksi meillä on nyt se ongelma, että me emme tiedä, onko tämä Jussin isä vai setä vai kenties joku satunnainen ohikulkija tai linnanvouti."
Kerronta on hykerryttävän hauskaa ja sydämellistä. Taisin jopa naurahtaa ääneen muutaman kerran, ja se on harvinaista!
--------------------------------------------
yhden-lapsen-kansa.jpg
Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
En tiedä, mikä minut sai valitsemaan tämän lukulistalleni BookBeatissa, mutta olen iloinen, että tein sen. Tämä tietokirjallisuuden Finlandia-voittaja vuosimallia 2016 oli todella mielenkiintoinen. Se avasi uusia näkökulmia asiaan, josta minulla mielestäni oli jo mielipide.
----------------------------------------------------
Semmoisia tällä kertaa. BookBeatissa on tällä hetkellä "työn alla" Tommi Kinnusen Lopotti, treenikassiin sujahti seuraavaa saunomiskertaa varten Linda Olssonin Sonaatti Miriamille.
Sen loppuun luetun kirjan jätin muuten kuntosalin lehtihyllyyn.

torstai 29. joulukuuta 2016

Vielä KonMarista

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Ei, tämä ei ole muuttumassa KonMari-blogiksi.
MUTTA: luin kirjat. Molemmat. Yllätyin siinä mielessä, että olin (kuten moni muukin) kuvitellut menetelmän painopisteen olevan tavaran karsimisessa ja minimalismissa. Näinhän ei suinkaan ole. Päätin kokeilla.
Kuten aiemmin on ollut puhetta, sitä karsimistahan olen tehnyt jo vaikka ja kuinka monessa vaiheessa viimeisten 3 vuoden aikana. En siis kokenut meillä olevan enää kauheasti karsittavaa, mutta kyllä sitä vielä jonkin verran löytyi. Enimmäkseen vaatteita. Niitä lähti vielä 9 säkillistä, vaikka edellisestä karsinnasta ei ollut puolta vuottakaan. Olen nyt tosi tyytyväinen vaatemäärääni. Löydän helposti päälle pantavaa ja viihdyn vaatteissani. Lisäksi tiedän tismalleen, miltä osin vaatevarastoni vaatii täydennystä (palkkapäivää odotellessa).
Turhaan säilytettyjä papereita lähti myös valtava kasa, sekä vuodevaatteita ja pyyhkeitä. Hassua, että meillä on tasan yksi vieraspeitto ja -tyyny, mutta lakanoita löytyi koko suvulle. Meillä kun kaikki normaalikokoiset lakanasetit ovat vieraslakanoita, koska käytämme itse tuplaleveää peittoa.
Karsintakierroksen jälkeen tein järjestämiskierroksen. Olen erityisen tyytyväinen siitä, että nyt meillä on ihan oma paikka myös esimerkiksi lompakolle, kalenterille, nenäliinapaketille, huulirasvalle ym. asioille, jotka tähän asti ovat seilanneet paikasta tai laukusta toiseen ja olleet usein hukassa. Toinen tyytyväisyyden aihe ovat muistoesineet. Mulla on tähän asti ollut tyhmä säilytyslaatikko, jossa on maannut sekalaisia valokuvia, kirjeitä, kortteja ja muita muistoja. Mulla on ollut tosi suuri dilemma näiden suhteen: niitä ei raaski heittää pois, mutta niille ei ole niiden arvoista säilytyspaikkaakaan. Siellä laatikossa ne ei ainakaan tuota iloa kenellekään. Olen ajan mittaan karsinut niitä niin, että jäljellä on ne valokuvat, jotka oikeasti tuovat iloa ja lisäksi lähinnä meidän hääkortit. Ollaan haluttu säilyttää ne. Häälahjat kuluvat, katoavat ja hajoavat, mutta kortit ovat kiva muisto, varsinkin kun meillä ei ollut vieraskirjaa. Ja nämä, siis kuvat ja kortit on lojuneet vuosikausia siellä laatikossa. Ne ei ole semmoisia, että meidän tarvitsisi välttämättä esitellä niitä kenellekään, mutta ne on kiva muisto itselle. Joten... päätin tapetoida vaatehuoneen.
IMG_0024.jpg
Se on nyt meidän yksityinen muistogalleria. 😊
Sitten jälkiajatukset:
Olen aina ollut aivan hirvittävän sotkuinen ihminen, tai oikeastaan on-off-ihminen: koti vajoaa ensin hirvittävään kaaokseen ja sitten teen perusteellisen siivouksen, jonka jälkeen olen raivoissani, jos mieheni jättää lyijykynän pöydälle.
Jo ensimmäisen kierroksen jälkeen kodin siistinä pitäminen helpottui valtavasti, koska tavaroilla alkoi oikeasti olla oma paikka, johon ne voi laittaa heti käytön jälkeen. Huomasin että itsellä tosi tärkeää on se, mitä Marie kirjassaan kertoo omasta tavastaan tyhjentää laukku aina kotiin tullessa. Monta viikkoa tein juuri näin ja sillä oli tosi isot kerrannaisvaikutukset: kun heti takin pois ottamisen jälkeen laittaa laukusta tavarat paikoilleen ja laukun myös, tulee saman tien myös vaihdettua vaatteet ja laitettua ne oikeille paikoilleen. Ja sitten katsottua ympärille, että onko jotain muuta jossain, missä sen ei kuuluisi olla, ja koko hommaan kuluu 5 minuuttia. Aamujen kiireisyys väheni, vaikka odotin toisin: laukun täyttäminen uudelleen tapahtuu hetkessä, koska kaikki, mitä tarvitsen, löytyy heti juuri sieltä missä niiden kuuluu olla. Huomasin, että unohdan vähemmän asioita tällä tavalla.
Heti kun tuli yksi ilta, jolloin olin muka liian väsynyt tyhjentämään reppuani kotiin tullessa, heitin sen vain eteisen nurkkaan. Seuraavaksi heitin vaatteeni läjään sängyn viereen ja siitä se sitten lähti: tuttu kaaos alkoi pikkuhiljaa vallata alaa.
Ja sit vielä semmoinen juttu, että marituksen myötä käsitykseni kodin siisteydestä on tasapainottunut: en siedä sotkua, mutta en enää vaadi sitä, että siisti koti näyttää näyttelyasunnolta. Elämisen merkit eivät haittaa.
KonMari-kirjoissa on jonkin verran sellaista, mihin en usko, lähinnä sintolaiseen filosofiaan liittyvää (?) asiaa, mutta myös paljon erittäin käytännöllisiä vinkkejä oman elämän hallintaan.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Muodikkaasti sekopää

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Mua ärsyttää kaikenlaiset muotidiagnoosit. Esimerkkinä mainittakoon, kun jokunen vuosi sitten tuli muotiin diagnosoida kaikki narsisteiksi. Jokainen pettävä ex-puoliso, itseriittoinen pomo ja ilkeä anoppi oli yhtäkkiä narsisti. Varmaan osa olikin, mutta mun mielestä on kamalaa leimata joku narsistiksi ottamatta selvää, mitä se todella tarkoittaa. Nimittäin varmaan lähes kaikki muut persoonallisuuden ja psyyken ongelmat ja pelkkä stressikin voi aiheuttaa ihmisessä narsistisia piirteitä, mutta todellinen narsismi, se mitä tuota nimeä kantava persoonallisuushäiriö oikeasti pitää sisällään, on hirvittävää. Narsistilla on aivan järkyttävän vääristynyt minäkuva ja sitä on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta, hoitaa. Olen lukenut aiheesta aika paljon enkä jaksa tähän selostaa oppimaani, mutta you get the point. On niitä narsisteja, juu. Ja on kamalaa joutua sellaisen hyväksikäyttämäksi. Been there, done that. Mutta yhtä lailla kamalaa on se, että yhtäkkiä on melkeinpä trendikästä tuntea "narsisteja". Tajuaako kukaan, mitä tarkoitan...?
Ainakin mun silmiini osui narsismimuodin jälkimainingeissa uusi muotidiagnoosi, nimittäin yhtäkkiä kaikki olivat erityisherkkiä. Narsismimuotiin kyllästyneenä sivuutin kaikki ko. aihetta koskevat lehtijutut ja erityisherkiksi itsensä diagnosoineiden kavereideni Facebookissa jakamat linkit tosi pitkään. Joo, nyt tulee se "kunnes...".
Varmaan about vuosi sitten kirjoittelin meidän perheen keskiseen salasanan takana olevaan blogiin, kun olin tosi väsynyt ja loppu ja musta tuntui, että olen aivan sekopää. Kaikenlaista sälää siihen liittyi ja mä aika lailla tosissani pelkäsin tulevani hulluksi. Sitten mun 12 vuotta vanhempi isosisko kommentoi siihen: "Rakas, et sä ole sekopää, sä vain koet asiat voimakkaammin kuin muut." Se lause iski tajuntaan aika voimakkaasti. Koen asiat voimakkaammin kuin muut? Voiko sellaista oikeasti tapahtua? Sitten muistin ne Facebook-linkit, mitä eräskin ystäväni oli jakanut ja aloin lukea. Ja voi tauti, miten voi asiat loksahtaa! Siis siinä määrin, että nauratti kun luki tyypillisiä erityisherkkyyden piirteitä.
Mulla on yksi hyvä ystävä, jolla on ihan virallinen lääkärin diagnoosi erityisherkkyydestä. Mulla ei ole, enkä sellaista tarvitse. Eihän se ole edes mikään sairaus eikä sitä hoideta mitenkään. Mutta musta tuntui hyvältä lukea, että monelle sellaiselle asialle, mikä on saanut mut välillä kuvittelemaan olevani hullu, voisikin olla ihan ymmärrettävä selitys. Ja siitä on ollut apua, kun on voinut opetella tuntemaan itseään ja rajojaan ja elämään niiden mukaan. Miehenkin mielestä se on ollut helpottavaa, ja muutamaa ystävää se on myös auttanut ymmärtämään esimerkiksi mun äkillisiä epäsosiaalisuuspuuskia, joiden aikana en juuri poistu kotoa. Se kai sen "muotidiagnoosi"-ilmiönkin takana on. Elämässä on vaikka mitä vaiheita ja asioita, jotka voi saada ihmisen suistumaan pois tasapainosta, ja tuntuu hyvältä löytää asioille joku syy.
Hauska juttu muuten: kun nyt jälkikäteen juttelin siskoni kanssa asiasta, hän sanoi että hän on ollut mun taaperoiästä asti aivan varma, että mä koen asiat voimakkaammin kuin muut. Eikä hän ollut koskaan kuullutkaan erityisherkkyydestä, ennen kuin nyt kun kerroin hänelle siitä.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Neulelahjoja

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

11130284_10153217093736738_6261816511181
Olen ollut hirmu laiska neulomaan viime vuosina. Ja samaan aikaan sain valtavan hauskan idean: Annoin lahjaksi "lahjakortteja", jotka oikeuttavat tilaamaan mittatilausneuleen minulta. Onneksi laitoin lahjakortteihin tekstin "Ei toimitusaikatakuuta". :D
Lahjakortteja ovat saaneet isi ja äiti 45-vuotishääpäivänään 2,5 vuotta sitten, veljentytär ja hänen miehensä häälahjaksi 1,5 vuotta sitten ja samana keväänä Miehen siskontytär lakkiaislahjaksi. Näitä lahjaneuleita olen nyt sitten tämän väliajan väsännyt hitaasti, mutta päättäväisesti. Ensin valmistui isin neule.
10361271_10153217093676738_8936631626562
Ohje: Novita-lehdestä vuodelta pöö
Lanka: Gjestal Maija

Sitten äitin.
15672501_10154858324516738_1901423948718
Ohje: Messaline by Bristol Ivy
Lanka: ONION Hemp+Cotton+Modal

Ja nyt viimeisimpänä veljentyttären.
15697684_10154860235381738_653460308954415697414_10154860235566738_310908601489815622019_10154860235436738_5612287893334
Ohje: Juliana by Berroco Design Team
Lanka: DuStore Alpakka BabySilk

Kivoja neulottavia nämä on olleet kaikki ja hyviä lankoja myös. Parasta kuitenkin on se, että lahjojen saajat ovat olleet hyvin tyytyväisiä. :)
Veljentyttären mies ei ole vielä tilannut neulettaan, mutta seuraavana olis puikoille tulossa Miehen siskontyttären hihat. Vaaleansiniset. Kunhan kerkiän lankakauppaan.