Kirjoja

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

KonMarituksen yhteydessä luovuin aika monesta kirjasta. Jätin jäljelle vain ne, joita todennäköisimmin tulen lukemaan toistamiseen (tai kolmatta, neljättä tai kymmenettä kertaa). Samalla päätin, etten enää osta lisää kirjoja ja aloin käyttää BookBeatia tabletillani. Saas nähdä, osoittautuuko se hintansa (n. 17€/kk) arvoiseksi. Ensimmäisen kuukauden aikana olen jo lukenut melkein 5 kirjaa BookBeatista, joten hyvältä näyttää toistaiseksi.

Hyllyssä on vielä muutama, alle 5 ihan paperista kirjaa, joita en ole ehtinyt lukemaan, muistona ajalta, jolloin kuuluin kirjakerhoon ja ostin valtavasti kirjoja. Niistä pidän yhtä mukana treenikassissa, koska kuntosalirutiiniini (uskokaa pois, mulla on sellainen, ainakin jonkinasteinen!) kuuluu ainakin puolen tunnin rentoutuminen infrapunasaunassa joskus lukien, joskus vain omien ajatusten parissa seikkaillen, aina kun mahdollista. Toisin sanoen mulla on aina 2 kirjaa yhtä aikaa lukuvuorossa: kotona, bussissa ja muualla sähköinen kirja; infrapunasaunassa paperinen.

Tänään sain saunalukemisena olleen kirjan loppuun:

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla

Olin aloittanut tätä jo kerran aikaisemmin, mutta jostain syystä se ei silloin oikein auennut. Syy saattoi olla ihan yksinkertaisesti siinä, että ehdin lukea liian harvoin eikä kirja tuntunut oikein etenevän. Nyt olen ollut aktiivisempi lukija ja kirja kiinnosti heti alussa ja kahmaisi lopullisesti valtaansa viimeistään puolessavälissä.

Takakannen mukaan kirja kuvailee "globaaleja ihmiskohtaloita maailmassa, jossa kulttuurit kohtaavat kipeästi". Juuri näin on, eli tarina kiertyy pääosin kahden henkilön ympärille, joiden tarinaa ja tärkeitä "sivuhenkilöitä" valotetaan vähitellen. Kirjan hahmot ovat kiehtovia ja mielenkiintoisia, ja kerronta on älykästä ja mukaansatempaavaa, vaikka en kokenut tämän aihepiirin olevan itselleni erityisen läheinen.

--------------------------------

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tämä oli KonMari-kirjojen jälkeen ensimmäinen kirja, jonka luin BookBeatista. Tykkäsin tosi paljon! Kirja kuvailee todella hauskasti varsinaissuomalaisten maajussien ja nuoren itäsuomalaisen naisen välistä kommunikaatiota, tai siis sitä kuilua siinä kohdassa, missä kuuluisi olla kommunikaatio.

"Vanha mies kävelee navetalta minua kohti. Sen on pakko olla joko Jussin isä tai isän veli, joka myös asuu tilalla. Oli kumpi oli, mies näyttää vanhemmalta kuin kuvittelin. Nostan vielä yhden kassin auton viereen ja jään sitten odottamaan miestä lapa ojossa, reipas hymy naamallani.

Kaveri tarttuu käteeni ja vilkaisee nopeasti silmiini. Niin nopeasti, etten lopulta ole varma, vilkaisiko se sittenkään. Sitten se tarttuu toisella kädellään hattunsa lippaan ja mörisee jotain. Uggologoi? Voi helvetti, meillä on ongelma. Meillä on murreongelma, meillä on artikulointiongelma, meillä on katsekontaktiongelma ja meillä on yleinen käytöstapa- ja kulttuuriongelma. Lisäksi meillä on nyt se ongelma, että me emme tiedä, onko tämä Jussin isä vai setä vai kenties joku satunnainen ohikulkija tai linnanvouti."

Kerronta on hykerryttävän hauskaa ja sydämellistä. Taisin jopa naurahtaa ääneen muutaman kerran, ja se on harvinaista!

--------------------------------------------

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret

En tiedä, mikä minut sai valitsemaan tämän lukulistalleni BookBeatissa, mutta olen iloinen, että tein sen. Tämä tietokirjallisuuden Finlandia-voittaja vuosimallia 2016 oli todella mielenkiintoinen. Se avasi uusia näkökulmia asiaan, josta minulla mielestäni oli jo mielipide.

----------------------------------------------------

Semmoisia tällä kertaa. BookBeatissa on tällä hetkellä "työn alla" Tommi Kinnusen Lopotti, treenikassiin sujahti seuraavaa saunomiskertaa varten Linda Olssonin Sonaatti Miriamille.

Sen loppuun luetun kirjan jätin muuten kuntosalin lehtihyllyyn.