Muodikkaasti sekopää

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Mua ärsyttää kaikenlaiset muotidiagnoosit. Esimerkkinä mainittakoon, kun jokunen vuosi sitten tuli muotiin diagnosoida kaikki narsisteiksi. Jokainen pettävä ex-puoliso, itseriittoinen pomo ja ilkeä anoppi oli yhtäkkiä narsisti. Varmaan osa olikin, mutta mun mielestä on kamalaa leimata joku narsistiksi ottamatta selvää, mitä se todella tarkoittaa. Nimittäin varmaan lähes kaikki muut persoonallisuuden ja psyyken ongelmat ja pelkkä stressikin voi aiheuttaa ihmisessä narsistisia piirteitä, mutta todellinen narsismi, se mitä tuota nimeä kantava persoonallisuushäiriö oikeasti pitää sisällään, on hirvittävää. Narsistilla on aivan järkyttävän vääristynyt minäkuva ja sitä on erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta, hoitaa. Olen lukenut aiheesta aika paljon enkä jaksa tähän selostaa oppimaani, mutta you get the point. On niitä narsisteja, juu. Ja on kamalaa joutua sellaisen hyväksikäyttämäksi. Been there, done that. Mutta yhtä lailla kamalaa on se, että yhtäkkiä on melkeinpä trendikästä tuntea "narsisteja". Tajuaako kukaan, mitä tarkoitan...?
Ainakin mun silmiini osui narsismimuodin jälkimainingeissa uusi muotidiagnoosi, nimittäin yhtäkkiä kaikki olivat erityisherkkiä. Narsismimuotiin kyllästyneenä sivuutin kaikki ko. aihetta koskevat lehtijutut ja erityisherkiksi itsensä diagnosoineiden kavereideni Facebookissa jakamat linkit tosi pitkään. Joo, nyt tulee se "kunnes...".
Varmaan about vuosi sitten kirjoittelin meidän perheen keskiseen salasanan takana olevaan blogiin, kun olin tosi väsynyt ja loppu ja musta tuntui, että olen aivan sekopää. Kaikenlaista sälää siihen liittyi ja mä aika lailla tosissani pelkäsin tulevani hulluksi. Sitten mun 12 vuotta vanhempi isosisko kommentoi siihen: "Rakas, et sä ole sekopää, sä vain koet asiat voimakkaammin kuin muut." Se lause iski tajuntaan aika voimakkaasti. Koen asiat voimakkaammin kuin muut? Voiko sellaista oikeasti tapahtua? Sitten muistin ne Facebook-linkit, mitä eräskin ystäväni oli jakanut ja aloin lukea. Ja voi tauti, miten voi asiat loksahtaa! Siis siinä määrin, että nauratti kun luki tyypillisiä erityisherkkyyden piirteitä.
Mulla on yksi hyvä ystävä, jolla on ihan virallinen lääkärin diagnoosi erityisherkkyydestä. Mulla ei ole, enkä sellaista tarvitse. Eihän se ole edes mikään sairaus eikä sitä hoideta mitenkään. Mutta musta tuntui hyvältä lukea, että monelle sellaiselle asialle, mikä on saanut mut välillä kuvittelemaan olevani hullu, voisikin olla ihan ymmärrettävä selitys. Ja siitä on ollut apua, kun on voinut opetella tuntemaan itseään ja rajojaan ja elämään niiden mukaan. Miehenkin mielestä se on ollut helpottavaa, ja muutamaa ystävää se on myös auttanut ymmärtämään esimerkiksi mun äkillisiä epäsosiaalisuuspuuskia, joiden aikana en juuri poistu kotoa. Se kai sen "muotidiagnoosi"-ilmiönkin takana on. Elämässä on vaikka mitä vaiheita ja asioita, jotka voi saada ihmisen suistumaan pois tasapainosta, ja tuntuu hyvältä löytää asioille joku syy.
Hauska juttu muuten: kun nyt jälkikäteen juttelin siskoni kanssa asiasta, hän sanoi että hän on ollut mun taaperoiästä asti aivan varma, että mä koen asiat voimakkaammin kuin muut. Eikä hän ollut koskaan kuullutkaan erityisherkkyydestä, ennen kuin nyt kun kerroin hänelle siitä.