tiistai 26. helmikuuta 2013

Plääh.

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Mä elän jotain päänsisäistä kaamosta aina vain. Nukun 10-13 tuntia vuorokaudessa, tai siis ainakin nukkuisin, jos voisin. Hereilläoloaikani lähinnä istun koneella, mutten silti saa aikaiseksi tehdä niitä tekemättömiä asioita, joita pitäisi ja voisi koneella helposti tehdä. En saa edes aikaiseksi kirjoittaa tänne. Pari aurinkoista päivää ovat vähän piristäneet, mutteivät niin paljon, että olisin päässyt liikkeelle.
Tämä aamu alkoi tyynysodalla ja valtavalla mukillisella mustaa kahvia. Olin jopa niin pirteä, että käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Mies: Onko sulla pepussa joku ongelma?
Minä: Eiku mä tanssin!
Mies: Ai sitäkö se olikin.

Ja taas istun koneella, mutta tänään en aio jäädä tähän tämän pidemmäksi aikaa. Pitää hakea pyykit kuivaushuoneesta ja viedä uudet tilalle, lähettää tekstiviestiä 3 kaverille ja yhden oppilaan äidille ja sähköpostia toisen oppilaan äidille. Kirjastossa tarttis käydä, mutten taida ehtiä tänään. Iltapäivällä on yksi soittotunti ja yksi pianomuskarisijaistus (johon täytyy valmistautua) ja sitten olis baletti. Eilenkin olis ollu baletti, mutta istuin koneella. Harmitti jälkikäteen, rakastan käydä siellä. Siis kunhan vain pääsen sinne asti, lähteminen ei ole millään muotoa mukavaa.

Mulla olis myös varmaan lähemmäs 10 valmista neuletta kuvaamista ja esittelyä vailla. Jospa tämä tästä pikkuhiljaa. Masennuslääkkeet ovat kuvioissa mukana, ja kieltäydyn ottamasta isompaa annosta. Laihdutus on mennyt päin mäntyä, johtuen aika suuresti siitä, että karkkitehtailijamieheni kiikuttaa mulle uusia maistiaisia harva se päivä. Päätin aloittaa juoksuohjelmani heti kun on luvattuna vähän plussaa. Meinasin aloittaa jo tällä viikolla, mutta ens viikoksi on luvattu niin paljon pakkasta, etten sitten viitsinytkään. Jospa saisin itseni tekemään sisätiloissa vaikka niitä pilatesjuttuja baletin lisäksi näin alkuun. Lenkkeily alkakoon sitten kun tarkenee eikä tule enää enempää lunta. Tällä viikolla pitäisi myöskin harjoitella ja sitten nauhoittaa omaa soittoa yhtä demoa varten.

Talousasiat masentaa. Minähän olen tehnyt teatterissa hommia viimeiset 3 viikkoa ihan niska limassa, mutta niistä tulee ylihuomenna palkkaa huikeilta 4 päivältä. Loput tulee vasta kuukauden päästä. Aika masentava takaisku, kun olin luullut ja laskenut sen varaan, että tulis koko helmikuun palkka kerralla 15. päivä. Mikä siinä on, että rahaa ei vain koskaan voi olla tarpeeksi, vaikka kuinka paiskisi hommia.

Ja nyt mua ärsyttää, kun kirjoitan tänne vain silloin kuin ärsyttää. Yritän saada tänään edes yhden neuleen kuvattua niin saadaan jotain positiivista tänne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!