tiistai 4. joulukuuta 2012

Some-kulttuuria vastaan!!

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Mua alkoi eilen siepata ihan tosissaan yksi ilmiö, jonka sosiaalinen media on tuonut tullessaan. Nimittäin se, että ystävien menemisistä ja tulemisista pitäisi voida olla koko ajan reaaliaikaisesti perillä. Tai toisin päin käännettyä, pitäisi jatkuvasti olla raportoimassa tekemisiään. Tämä pätee ihan normaaliarjessakin, mutta auta armias, jos sinulle on sattumassa jotain poikkeuksellista tai erityistä, kuten vauvan saaminen. (Ei, en ole vieläkään raskaana.)

Nämä ajatukset lähtivät liikkeelle eilen, kun juttelin hyvän ystäväni kanssa puhelimessa. Hän on ihan viimeisillään raskaana ja perjantaina hän kirjoitti Facebookissa, että oli saanut neuvolasta lähetteen TYKSiin korkean verenpaineen takia. Maanantaina päätin soittaa ja kysyä, mitä hänelle nyt kuuluu. Yhtenä kappaleena on edelleen ja paineet oli saatu vuodelevolla laskemaan hiukan turvallisempiin lukemiin. Sitten vain särähti korvaan lause: "Kyllä mä yritän muistaa kaikille infota sitten ku jotain tapahtuu, en vaan tiedä, muistanko kaikki kun olen vaikka kuinka monen ihmisen luvannut pitää ajan tasalla." Meinasin huutaa, että EI SUN KENELLEKÄÄN TARVITSE ILMOITTAA! Ei kenellekään. Nykyään vaan on totuttu siihen, että heti kun jotain tapahtuu, siitä pitää mahdollisimman äkkiä saada tieto kaikille, ja jotkut jopa katsovat asiakseen loukkaantua, jos ei asiasta ole heti kerrottu. Se on kyllä väärin.

On tietenkin ihmisen oma asia, mitä ja miten elämästään kavereilleen kertoo, ja sosiaalinen mediahan on toki erinomainen apukeino asioiden kertomiseen usealle kaverille yhtä aikaa. En vain tykkää siitä suuntauksesta, että on pakko. Mulle tuli sellainen olo, että sitten jos me joskus se lapsi saadaan, niin kun me lähdetään kohti synnäriä, asiasta lähtee viesti tasan tarkkaan äitille. Äiti kyllä kertoo siskoille sitten. Sitten kun vauva on kainalossa, niin laitetaan viestiä niille, jotka sillä hetkellä tulee mieleen sellaisina, joille haluaa ilouutisen jakaa heti. Kyllä se juttu siitä sitten leviää. Ja eiköhän se puhelimen Facebook-sovelluskin siinä jossain vaiheessa sairaalassamakoilua tulisi avattua, ihan tylsyyden karkottamiseksikin. Mutta kieltäydyn ottamasta "stressiä", edes ihan pienen pientä, siitä, olenko muistanut infota kaikille.

Ugh. Olen puhunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!