Uudehko koti ja kadonnut avain

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Me muutettiin tähän kotiin elokuussa. Meidän koko ajan huonontuvan taloustilanteen takia koettiin järkevimmäksi laittaa asunto myyntiin ja muuttaa itse vuokralle. Ja meillä kävikin sitten aivan älytön säkä: Ensinnäkin asunto meni kaupaksi ensimmäisestä näytöstä (itse asiassa kaksi ostajaa oikein tappelivat siitä, kumpi saa maksaa meille enemmän siitä) ja toiseksi löysimme tilalle maailman parhaan vuokra-asunnon. Uusi asuntomme on isohko kerrostalokaksio lähellä keskustaa, mutta suht rauhallisella alueella, tosi persoonallisella ja kivalla pohjaratkaisulla. Siinä on oma sauna, ISO lasitettu parveke, ihana yhtenäinen ruokailutila-olohuone-työnurkkaus, jonka lähes pelkkää ikkunaa olevassa ulkoseinässä on muitakin kuin 90 asteen kulmia. Talo on vain 4 vuotta vanha, joten keittiö, kylpyhuone sun muut ovat uusien standardien mukaisia ja lattiat tammiparkettia. Lisäksi talo on rakennusvaiheessa otettu koekaniiniksi uusille äänieristysmateriaaleille. Meille ei kuulu MITÄÄN naapureista. Ei siis kerta kaikkiaan mitään. No, kerran seinänaapuri aivasti niin kovaa, että saunassa kajahti. Ja kerran yläkerran naapuri raahasti pöytää tms. lattiaa pitkin. Mutta siis toisin sanoen, ei tarvitse olla huolissaan, että jos nyt vielä klo 21 jälkeen katsotaan leffaa, naapurit alkaa hakata pattereita.

Positiivinen yllätys oli myös se, mikä meille selvisi vasta mennessämme allekirjoittamaan vuokrasopimusta, että toisin kuin luulimme, vuokranantajamme ei ole yksityishenkilö vaan vakuutusyhtiö. Tarkoittaa käytännössä sitä, että kukaan ei ole kyttäämässä mustasukkaisen perfektionismin vallassa, mihin seinään taulukoukkumme vasaroimme, eikä ole suurta riskiä siitä, että vuokranantaja ilmoittaisi puolen vuoden jälkeen laittavansa asunnon myyntiin.

Tämä tuntui kodilta käytännössä välittömästi. Ja pidän tästä ehkä enemmän kuin mistään aikaisemmasta kodistamme. Enää ei harmita vuokralla oleminenkaan ollenkaan.

Se naapurin aivasteleva 85-vuotias herra muuten vuokrasi meille lukittavan autokatospaikan huikealla 30 eurolla kuussa! Ei voi valittaa. Paitsi että viime viikon keskiviikkona Mies hukkasi sen avaimen. Meillä elettiin muutama päivä aikamoisen paniikin vallassa. Mies tuli illalla salibandytreeneistä kotiin ja huomasi avaimen kadonneen. Se oli sellaisella avattavalla avaimenperällä kiinni autonavaimessa, siis tämän tyyppisellä, jotta se kulkee mukana mutta sen saa kätevästi irti, ettei tarvitse sammuttaa autoa kun nousee avaamaan häkin luukun. Ja se oli vain pudonnut. Varmaan Miehen nostaessa kassia autosta tai jotain. Kylmä hiki nousi pelkästä ajatuksesta, että pitäisi naapurin sedälle mennä kertomaan, että nyt se on hukassa se avain. Kallis Abloyn turva-avain vielä.

Parkkeerattiin viikonlopun ajan kadunvarteen auto. Sitten maanantaina kun tultiin asioilta, niin Mies päätti, että hänpä käy poliisilaitokselta kyselemässä sitä avainta, ja jäi autoon odottelemaan, kun hain vielä ylhäältä vuokraleffan joka myös piti palauttaa. Hän siinä odotellessaan päätti siivota roskat takapenkin jalkatilasta, ja sieltä se avain sitten löytyi.

Huhpuh. Onneksi.