Se kuuluisa iso K otsassa

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

...enkä tarkoita kuplaa.

Kaikki alkoi aamukahvista. Tai siis sen puutteesta. Okei, herätessä kyllä sääkin vähän masensi, mutta siitä on turha kiukutella, kun ei sille mitään voi. Mutta Miehen pikkuveli oli eilen illalla kylässä ja sen on aina pakko saada kahvia, ja sehän marssii suoraan kahvinkeittimelle ja keittää. (Miehen pikkuveli on oikein ihana ja rakas minulle, mutta... no, kyllä tiedätte pikkuveljet. Tämä on vieläpä asunut meillä pariin otteeseen yhteensä n. vuoden verran, että on oppinut kaikki sen raivostuttavimmat tavat.) Minähän en ylipäätään ymmärrä, miksi joku juo kahvia kahdeksan jälkeen illalla, se on minusta naurettavaa. Mutta olin myös huolissani kahvin riittämisestä aamuun, ja Mies vakuutteli, että kyllä sitä rittää vielä aamuksikin. No EIHÄN SITÄ RIITTÄNYT. Ja aamu ilman aamukahvia on jotain hirvittävää. Jouduin lähtemään tuohon kauheaan säähän kaupassa käymään. En voinut Miestäkään sinne pakottaa, kun se on ollut yön töissä. (Vaikka kyllä sen verran sitä herätin, että sain varmistetuksi, että hän hoksaa potea huonoa omaatuntoa asian johdosta.)

No.

Meidän lähi-Lidlissä tehdään jotain remonttia ja parkkipaikasta on vain puolet käytössä, ja nyt kun oli joku Superperjantai tms. siellä niin se oli aika lailla täynnäkin jo heti näin aamusta. Löysin paikan, mutta se oli sen verran ahdas, että päätin peruuttaa siihen. Eli ajoin muutaman metrin eteenpäin, laitoin pakin ja vilkun päälle. Sitten vilkaisen taustapeiliin juuri sopivasti nähdäkseni, kun joku ääliö mopoautoilija ajaa nokka edellä ruutuuni. Mopoautoilija ehti livahtaa ennen minua kauppaan sisälle, muuten olisin kyllä saattanut ilmaista mielipiteeni asiasta hänelle.

Kaupassa oli tungosta, ja suomalaisethan tunnetusti ovat niin hyviä käyttäytymään tungoksessa, jossa toki on aivan järkevää ja perusteltua jättää kauppakärrynsä poikittain käytävälle sillä aikaa kun tutkii huolella banaanien pilkkuja, josko niistä vaikka löytäisi päivän säätiedotuksen.

Tietenkin vielä kauppajonossa edelläni olleen miehen pankkikortti aiheutti koko kassa järjestelmän kaatumisen, ja sen uudelleenkäynnistämistä jouduttiin odottelemaan muutama minuutti. HUOM! En kiukutellut kassaneidille enkä miehelle, tajusin sentään, ettei se ollut heidän vikansa. Jupisin vain pääni sisällä, ulospäin yritin hymyillä rauhoittavasti, kun huomasin, että kassaneiti hermostui aika lailla tilanteesta ja mies oli hyvin kiusaantunut.

En edes nauttinut lohdutussuklaapatukastani (ylipaino, here I come!!), vaan hotkin sen kiukkuuni.

Siinä mielentilassa ärsyttää sitten loputkin maailmasta, kuten autokatoksen ylöspäin aukeneva luukku, jota en yletä sulkemaan ilman sellaista ärsyttävää metallikoukkua, joka sattuu käteen, varsinkin kun yrittää sulkea luukun yhdellä kädellä, koska ostokset ovat toisessa, tai sen huomaaminen, että samainen pikkuveli oli eilen saunottuaan ripustanut pyyhkeensä sellokoteloni päälle. Jotenkin minusta 10 000 euron esine ei oikein sovi pyyhetelineeksi.

Huh.

Onneksi kello on vasta puoli 11 ja olen saanut aamukahvini, eikä tarvitse koko päivää kiukuta. Tänään pitäisi vielä pitää soittotunti yhdelle 10-vuotiaalle ja neljälle 4-vuotiaalle sellistinalulle, sekä viulistien ja sellistien yhteinen ryhmätunti. Illalla vielä kokoontuu neulekerho Neulootikot, ja niitä tapaamisia odotan aina innolla.