Edit: teksti siirretty vanhasta blogista
Meillä on tänään 7-vuotishääpäivä! Ja olen aika apea. Se johtuu siitä, että olisin halunnut antaa Miehelle hääpäivälahjaksi sellaisen kivan kuumemittaria muistuttavan vehkeen, jossa on kaksi pinkkiä viivaa, mutta mönkään meni.
Pitkään mietin, kirjoitanko tuon tänne, mutta lopulta päätin, että ihan sama. Jos sattuisin raskaaksi tulemaan, en sitä kuitenkaan omnnistuisi kovin pitkään salaisuutena pitämään, ja jos joku tuttu tämän täältä sattuisi lukemaan, niin ihan sama. Ennen pitkää saisi tietää muutenkin. Ja jos raskaus menisi kesken tms., saisi sama henkilö senkin lukea täältä, eikä vääriä käsityksiä jäisi. Eniten jännittää se mahdollisuus, että oman perheeni jäsenet lukevat tätä.
En pode mitään ylitsepääsemätöntä vauvakuumetta. Ylitsepääsemätöntä siinä mielessä, mitä olen joidenkin naisten kuullut kokeneen, eli että elämästä kerta kaikkiaan puuttuu jotain ilman sitä vauvaa. Minä kyllä haluan lapsen, ja Mies ehkä vielä enemmän kuin minä, mutta jos nyt kävisi ilmi, ettemme voi sellaista saada, uskon että pääsisimme asian yli suhteellisen helposti. Ei sille silti mitään mahda, että tunteet tässä kovin voimakkaasti on pelissä silti. Kun sitä jännittää sen pari viikkoa oviksen jälkeen, että kuinkas mahtaa käydä ja tarkkailee mahdollisia "oireita" ja on toiveikkaana ja sitten ei tärppääkään, niin kyllä se jännitys väkisinkin parina kyyneleenä purkautuu.
Oh well, voinpahan käydä surutta ostamassa sen hääpäiväkuoharin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!