maanantai 4. joulukuuta 2017

Onnellisuutta tyytyväisyydestä

Olen viime aikoina miettinyt usein tyytyväisyyden merkitystä. Tyytyväisyyttä on monenlaista ja siitä on hyötyä monessa asiassa. Itse olen yrittänyt kehittää tyytyväisyyttä erityisesti kahdesta eri näkökulmasta.

Tyytyväisyys siihen, mitä omistaa

Tämä on tosi tärkeää ottaen huomioon sen, minkälaisen vuoristoradan olemme käyneet läpi taloudellisesti ja mihin olemme sen jälkeen päätyneet. Meillä oli omistusasunto, kolmen huoneen sellainen. Oli uudehko bemari ja unelma menestyvästä liikeyrityksestä. Sitten mentiin alas ja lujaa, päädyttiin kahden vuoden sisällä parin väliaikaisratkaisun kautta vuokrayksiöön. Ja täällä ollaan edelleen 3 ja puoli vuotta myöhemmin. Viime keväänä, kun haimme velkajärjestelyä, meitä kehotettiin pohtimaan, voimmeko asua näin pienessä asunnossa koko velkajärjestelyn ajan, eli 3-5 vuotta. Velkajärjestely kun pystyy huonosti joustamaan muutoksiin tuloissa tai menoissa. Päätimme jäädä tähän, koska olemme viihtyneet ja pärjänneet tässä oikein mukavasti, ja toisaalta pienet asumiskustannukset toimivat eduksemme hakuprosessissa.

Velkajärjestely on nyt käynnissä, joten täällä ollaan ja täällä pysytään. Olemme tyytyväisiä ja onnellisia. Mielestäni näissä asioissa on mahdollista opetella tyytyväisyyttä. On tietenkin asioita, joita joskus kaipaan ja toivon. Toivon, että meillä olisi parveke. Toivon, että meillä olisi astianpesukone. Toivon, että meillä olisi makuuhuone, eikä pelkkä parvisänky. Toivon, että meillä olisi edes vähän alle 22-vuotias auto. Mutta ne jäävät kauaksi taakse verrattuna siihen, mitä meillä on. Meillä on lämmin, valoisa, kaunis koti. Meillä on mukava sohva, laadukas ruokailuryhmä, työnurkkaus, piano, sello ja kitara. Meillä on taulu-tv, joka ei ole uusinta mallia mutta toimii ja meillä on pelikonsoli, joka ei ole uusinta mallia mutta toimii. Meillä on toisemme. Meillä on kauniita, sopivia vaatteita, hyvää ja terveellistä ruokaa kaapissa ja valokuvia rakkaista ihmisistä vitriinissä ja pianon päällä. Meillä on tulot ja menot vihdoin tasapainossa. Tyytyväisyyttä opetellaan keskittymällä siihen, mitä on, sen sijaan että keskittyisi siihen mitä ei ole.

Sanovat sellaista ärsyttävää sananlaskua, että kun ei ole rahaa, niin ei ole rahahuoliakaan. Mutta on kyllä pakko sanoa, että se pitää aivan paikkansa. Siis nyt kun olemme vihdoin saaneet menomme täsmäämään tulojemme kanssa. Pienituloisuus, tai meidän kohdallamme velkataakka, vaatii valintoja. Tunnen ihmisiä, jotka elävät hyvin yksinkertaista, jopa askeettista arkea, mutta tekevät kerran vuodessa minun mittakaavassani suorastaan hulppean lomamatkan. Me teemme mieluummin toisin: meitä ei haittaa, jos emme pääse moneen vuoteen Tukholmaa kauemmas, mutta toivomme arjelta edes pientä joustavuutta. Sitä, ettei tarvitse panikoida, jos ystävä pyytää kahvilaan. Toisaalta sitä, ettei meidän tarvitse uhrata koko elämäämme työlle, vaan meille jää aikaa myös niihin asioihin, joita pidämme tärkeämpinä. Sen takia tyydymme pitämään muut elämisen kulut minimissään.

Tarkoitus ei ole arvostella kenenkään valintoja sen suhteen, mihin rahojansa käyttää, eikä antaa ymmärtää, että kaikki köyhyydessä elävät pystyisivät kohentamaan tilannettaan tekemällä oikeita valintoja. Me emme pitkään aikaan pystyneet. Mutta uskon, että kaikissa olosuhteissa voi kehittää tyytyväisyyttä, ja uskon, että tyytyväisyyden puute voi vaikeuttaa selviytymistä arjen haasteista ja ajaa ihmisen monenlaisiin ikäviin kierteisiin, joista on vaikea päästä eroon.

Tyytyväisyys itseen

Voi, tämä se vasta on vaikeaa. Me suomalaiset olemme kovin suorituskeskeistä ja perfektionistista porukkaa. Ja minä olen sieltä pahimmasta päästä.

Löysin joskus hyvän kirjoituksen, jossa kehotettiin miettimään omia tavoitteitaan seuraavasti: Ensin kirjoitetaan ylös, mitkä ovat tärkeimpiä arvojasi. Ne kertovat siitä, minkälainen ihminen haluaa olla. Esimerkiksi omalla kohdallani tärkeitä arvoja ovat muiden muassa tunnollisuus ja ahkeruus, perhe ja avioliitto, anteliaisuus ja vieraanvaraisuus. Kun isot arvot on listattu, aletaan purkaa niitä pienemmiksi tavoitteiksi. Esimerkiksi kun mietin tavoitteitani liittyen perheeseen ja avioliittoon, kirjasin ylös esimerkiksi, että haluan pitää yhteyttä perheenjäseniini, tarkentaen: käydä merkityksellisiä keskusteluja, eikä vain WhatsApp-chättäilyä. Toisaalta mietin, miten voin tukea miestäni, jolla on usein työstressiä ja rankka painolasti lapsuudestaan.

Tämä kaikki on kovin hyvää ja kaunista. Ja bullet journal on hyvä työkalu tällaiseen elämän pohtimiseen ja seurantaan. Tosiasia kuitenkin on, että kun alkaa miettiä, millainen ihminen haluaa olla, tavoitteiden listasta tulee loputon. Jopa ensimmäinen raakaversio listasta on PITKÄ. Eikä yksinkertaisesti ole realistista yrittää suorittaa niitä kaikkia kerralla. Jolloin elämänhallintavälineestä tuleekin rotko masennukseen ja tyytymättömyyteen.

Vaikeinta onkin tasapainon säilyttäminen. Miten kehittyä ihmisenä ilman että vaatii itseltään liikoja, miten antaa heikkoudet itselleen anteeksi olematta laiska, heikkoluonteinen ja saamaton? Siispä yritän kehittää tasapainoista tyytyväisyyttä itseeni. Kysykää 50 vuoden päästä, onnistuinko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!