Luin pitkästä aikaa kirjan. Siis siihen nähden, kuinka paljon vielä muutama vuosi sitten luin. Nyt on kylläkin lukuinto päällä ja tätä seuraavakin lukuprojekti jo loppupuolellaan.
Rakastan Joanne Harrisin kirjoja. Tämä yksilö kertoo lapsuuden kotikyläänsä palanneesta iäkkäästä naisesta, hänen suhteestaan vanhaan kotiin ja äitiin ja sisaruksiin ja elämästä sota-ajan Ranskassa sekä rakkaudesta ruokaan.
Harrisille tyypilliseen tapaan kirja vihjaa salaavansa jotain merkittävää ja säväyttävää, vihjailee, herättelee uteliaisuutta ja paisuttaa jännitystä ihan kirjan loppupuolelle saakka.Tykkään siitä, vaikka onkin olemassa suuri riski, ettei se suuri paljastus olekaan sitten niin räjäyttävä kuin on kuvitellut. Ja toisaalta se sitten onkin, mutta ihan eri tavalla.
Oli se hyvä. Alkuun en heti innostunut, mutta pikkuhiljaa kirja tempaisi mukaansa ja jossain vaiheessa sitä ei enää voinut laskea käsistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!