Edit: teksti siirretty vanhasta blogista
Meillä on koti! Oma koti! Saadaan avaimet sinne ensi perjantaina.
Ajattelin tehdä pienen referaatin siitä, miten tähän on päädytty.
Vuoden
2010 alkaessa olimme asunnonomistajia. Ei rikkaita, itse asiassa näin
jälkeenpäin ajatellen meillä oli hiukan taipumusta elää yli varojemme,
eikä säästöjä juuri ollut. Kuitenkin minä olin saanut jalkani oven
väliin Turun musiikkiteatteripiireissä ja työllistymiseni, vaikkakin
kausittaista, oli suhteellisen varmalla pohjalla. Mies oli pienen
maahantuonti- ja myyntiyrityksen varastopäällikkönä vakituisessa työssä
ja luotetussa asemassa. Sitten alkoi alamäki.
vaihe 1: Mies alkoi
kärsiä hermosäryistä ja oli puoli vuotta sairaslomalla alkaen
helmikuusta 2010. Sairasloman aikana löydettiin hänen niskastaan
synnynnäinen epämuodostuma ja todettiin, ettei varastotyö sovellu
hänelle. Haimme ja saimme työeläkeyhtiöltä uudelleenkoulutustuen ja
aloimme sen turvin makeisalan yrittäjiksi Miehen isän jalanjäljissä,
Miehen tarkoituksena oli opiskella alan tutkinto yrittäjän oppitutkintona.
vaihe
2: Meillä oli osakeyhtiö, joka epäonnistui surkeasti. Olimme
kokemattomia ja typeriä. Lisäksi meillä on aika painavia perusteita
laskea melkoisen suuri vastuu epäonnistumisestamme erään kolmannen
henkilön harteille, mutta ensinnäkään se asia ei kuulu tähän blogiin ja
toiseksi yrittäjähän voi syyttää epäonnistumisestaan vain itseään.
Jouduimme lopettamaan yrityksen toiminnan ja meille jäi aika paljon
velkaa siitä. Tässä vaiheessa tajusimme, että meidän on järkevintä
vähentää velkaa toisesta päästä, joten myimme asuntomme ja muutimme
vuokralle.
vaihe 3: Asuimme aika kalliissa vuokra-asunnossa ja
Mies yritti jatkaa yrittäjyyttä toiminimellä, jotta saisi
oppisopimuksesa edes suoritettua loppuun. Mutta kesällä 2013, kun Mies
yllättäen menetti tärkeän yhteistyösopimuksen ja sen myötä toimitilansa,
olimme lopullisesti pulassa. Emme pystyneet enää maksamaan vuokraa,
joten irtisanoimme vuokrasopimuksemme, annoimme vuokravakuuden kulua
irtisanomisajan vuokriin ja etsimme väliaikaisratkaisua, joka antaisi
meille mahdollisuuden koota itsemme ja taloutemme.
vaihe 4: Isi ja
äiti tarjosivat meille vierashuonettaan. Asuimme siellä syksyn 2013.
Koko tuon ajan isi ja äiti käytännössä elättivät meidät. Mies hylkäsi
unelman makeiskeisarin urasta ja vaihtoi opiskelualansa
käytännöllisempään leipurin ammattitutkintoon. Tammikuussa 2014 muutimme
ystävämme asuntoon väliaikaisiksi vuokralaisiksi siksi aikaa kun hän on
ulkomailla. Ja nyt, ensi viikolla, meillä on ensi kertaa viime elokuun
jälkeen oma, pysyvä koti.
Meidän koti on pieni mutta
käytännöllinen ja valoisa. Se on 35 neliön yksiö, jossa on alkovi,
vaatehuone ja järkevä pieni keittiö. Siinä on yksiöksi poikkeuksellisen
paljon säilytystilaa, mikä on tärkeää, koska olemme kuitenkin vielä
jokin aika sitten asuneet 65-neliöisessä asunnossa ja tavaramäärämme on
ollut sen mukainen. Olemme kylläkin myyneet varmaan pakettiautollisen
tavaraa kirppiksellä tässä kevään aikana.
Se on meidän oma koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!