-

perjantai 9. toukokuuta 2014

Oma koti

Edit: teksti siirretty vanhasta blogista

Meillä on koti! Oma koti! Saadaan avaimet sinne ensi perjantaina.

Ajattelin tehdä pienen referaatin siitä, miten tähän on päädytty.

Vuoden 2010 alkaessa olimme asunnonomistajia. Ei rikkaita, itse asiassa näin jälkeenpäin ajatellen meillä oli hiukan taipumusta elää yli varojemme, eikä säästöjä juuri ollut. Kuitenkin minä olin saanut jalkani oven väliin Turun musiikkiteatteripiireissä ja työllistymiseni, vaikkakin kausittaista, oli suhteellisen varmalla pohjalla. Mies oli pienen maahantuonti- ja myyntiyrityksen varastopäällikkönä vakituisessa työssä ja luotetussa asemassa. Sitten alkoi alamäki.

vaihe 1: Mies alkoi kärsiä hermosäryistä ja oli puoli vuotta sairaslomalla alkaen helmikuusta 2010. Sairasloman aikana löydettiin hänen niskastaan synnynnäinen epämuodostuma ja todettiin, ettei varastotyö sovellu hänelle. Haimme ja saimme työeläkeyhtiöltä uudelleenkoulutustuen ja aloimme sen turvin makeisalan yrittäjiksi Miehen isän jalanjäljissä, Miehen tarkoituksena oli opiskella alan tutkinto yrittäjän oppitutkintona.

vaihe 2: Meillä oli osakeyhtiö, joka epäonnistui surkeasti. Olimme kokemattomia ja typeriä. Lisäksi meillä on aika painavia perusteita laskea melkoisen suuri vastuu epäonnistumisestamme erään kolmannen henkilön harteille, mutta ensinnäkään se asia ei kuulu tähän blogiin ja toiseksi yrittäjähän voi syyttää epäonnistumisestaan vain itseään. Jouduimme lopettamaan yrityksen toiminnan ja meille jäi aika paljon velkaa siitä. Tässä vaiheessa tajusimme, että meidän on järkevintä vähentää velkaa toisesta päästä, joten myimme asuntomme ja muutimme vuokralle.

vaihe 3: Asuimme aika kalliissa vuokra-asunnossa ja Mies yritti jatkaa yrittäjyyttä toiminimellä, jotta saisi oppisopimuksesa edes suoritettua loppuun. Mutta kesällä 2013, kun Mies yllättäen menetti tärkeän yhteistyösopimuksen ja sen myötä toimitilansa, olimme lopullisesti pulassa. Emme pystyneet enää maksamaan vuokraa, joten irtisanoimme vuokrasopimuksemme, annoimme vuokravakuuden kulua irtisanomisajan vuokriin ja etsimme väliaikaisratkaisua, joka antaisi meille mahdollisuuden koota itsemme ja taloutemme.

vaihe 4: Isi ja äiti tarjosivat meille vierashuonettaan. Asuimme siellä syksyn 2013. Koko tuon ajan isi ja äiti käytännössä elättivät meidät. Mies hylkäsi unelman makeiskeisarin urasta ja vaihtoi opiskelualansa käytännöllisempään leipurin ammattitutkintoon. Tammikuussa 2014 muutimme ystävämme asuntoon väliaikaisiksi vuokralaisiksi siksi aikaa kun hän on ulkomailla. Ja nyt, ensi viikolla, meillä on ensi kertaa viime elokuun jälkeen oma, pysyvä koti.
Meidän koti on pieni mutta käytännöllinen ja valoisa. Se on 35 neliön yksiö, jossa on alkovi, vaatehuone ja järkevä pieni keittiö. Siinä on yksiöksi poikkeuksellisen paljon säilytystilaa, mikä on tärkeää, koska olemme kuitenkin vielä jokin aika sitten asuneet 65-neliöisessä asunnossa ja tavaramäärämme on ollut sen mukainen. Olemme kylläkin myyneet varmaan pakettiautollisen tavaraa kirppiksellä tässä kevään aikana.

Se on meidän oma koti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!