Mun piti kertoa siitä, miten Kampaajaystävä jäi mulle hiustenleikkuun velkaa. Tämä on samalla tarina musiikin tuomasta ilosta ja sen jakamisesta, mikä moninkertaistaa ilon.
Oikeastaan lähtökohta oli se, että minä olin Kampaajaystävälle velkaa. Kampaajaystävän piti palata töihin keväällä oltuaan siihen asti äitiyslomalla ja hoitovapaalla, mutta sitten tuli korona, asiakkaat kaikkosivat, ja Kampaajaystävä päätti jatkaa hoitovapaataan. Alkukesästä pyysin häntä leikkaamaan tukkani ja hän teki sen mielellään, vaikka ei voi oikein hinnoitella työtään tässä tilanteessa. Oltiin sovittu, että laitan jotain omantunnon mukaan hänelle sitten MobilePaylla, mutta unohdin.
No, meni muutama viikko ja Kampaajaystävältä tuli viesti. Siinä sanottiin että Ukki on tulossa käymään ja että Ukki on vanha musiikinopettaja ja että Ukki rakastaa musiikkia ja että he haluaisi yllättää Ukin jotenkin ja että voisinko tulla heille ja soittaa vähän selloa ja että mitä se maksaisi. Vastasin, että mitä jos sovitaan, että se maksaa saman verran kuin yksi hiustenleikkuu.
Niin minä sitten menin. Ukin vierailu muodostui pienimuotoisiksi perhejuhliksi, kun Kampaajaystävän, hänen miehensä ja kolmen lapsensa lisäksi paikalla oli hänen siskonsa puolisoineen, veljensä, vanhempansa ja sitten vielä se Ukki. Sain olla yllätys oikein kunnolla, kun minut piilotettiin ensin nuorimmaisen huoneeseen ja sitten merkistä, kun kaikki olivat saaneet pehmeää peppujensa alle ja juotavaa käsiinsä, saavuin paikalle selloineni ja aloin soittaa.
Tiesin, että he tosiaan koko perhe rakastavat musiikkia ja olin miettinyt valmiiksi kolme kappaletta, jotka aioin soittaa. Aloitin tietenkin Bachin G-duurisarjan preludista, ja siihen se suunniteltu osa sitten päättyikin, koska mut haudattiin toiveisiin. Soitin yksin sellolla muun muassa:
- Saint-Saënsin Joutsenen (tietysti)
- Lisää Bachia (tietysti)
- Musiikkia elokuvista Gladiaattori, Titanic, Pirates of the Caribbean, Star Wars, Schindlerin lista, Hobitti (ainakin, en edes muista enää kaikkea)
- Finlandia-hymnin
- vastapainoksi edelliselle Suuri ja mahtava Neuvostoliitto
- Mozartin 40. sinfoniaa
- Mozartin 21. pianokonserttoa (toimi yllättävän hyvin yksin sellolla)
- monta tuttua yhteislaulua
- Kampaajaystävän lasten toiveet "helpoin kappale jonka osaat soittaa" ja Muumilaakson tunnari
Jossain vaiheessa Kampaajaystävä komensi syömään tapaksia. Meni ehkä vartti niin hänen isänsä kysyi "jokos jaksaisit taas soittaa vähän". Jaksoinhan minä. Jossain vaiheessa Kampaajaystävä komensi kahville ja kakulle, johon hänen miehensä kommentoi "mutta soitathan sä meille vielä sen jälkeen vähän?" Soitinhan minä.
Päädyin loppujen lopuksi soittamaan 3,5 tuntia ja rakastin joka hetkeä. Kiitollisempaa yleisöä saa hakea! Jossain vaiheessa hain tabletin että sain etsittyä nuotteja netistä kun ei ihan kaikki mennyt korvakuulolta. Konsertti loppui viimeiseen yhteislauluun, jonka tämä ihana musikaalinen perhe kajautti stemmoissa ja sitten itkettiin porukalla.
Todettin sitten, että Kampaajaystävä taisi jäädä vielä muutaman hiustenleikkuun velkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!