Hauskasti korona muuttaa ajatusmaailmaa. Tai ehkä pikemminkin hallitsee. Näin matkalla töihin tienvarsimainoksen, jossa mainostettiin tienvarsimainontaa. Mainoslause kuului "tuhansia kontakteja muutamalla eurolla", ja mun ensireaktio oli, että eikös niitä kontakteja pitäisi nyt välttää.
Ensimmäinen opetuspäivä on tänään, ja odottelen tässä oppilaita saapuvaksi. Työpäivä menee nyt käytännössä niin, että tulen töihin, pesen kädet, käyn vessassa, pesen kädet, keitän kahvia ja täydennän kahviomyyntipöydän, pesen kädet, laitan luokan valmiiksi ja odotan oppilasta. Kun oppilas saapuu, pesen kädet, pidän tunnin säilyttäen turvavälin, pesen kädet aina kahden oppilaan välissä. Viimeisen oppilaan jälkeen pesen kädet, pyyhin desinfiointiliinalla luokkani ovenkahvat ja muut usein kosketettavat pinnat, pesen kädet ja lähden kotiin. Täytynee ostaa käsivoidetta.
Ihan en vielä tiedä, miten opetan 4-vuotiaan vasta-alkajan pitelemään jousta oikein koskematta häneen, tai ylipäätään menemättä lähelle. No, on vielä perjantaihin asti keksiä master plan siihen.
Aion mennä punttikselle töiden jälkeen. Mulla on nyt vihdoin auto, minkä ansiosta voin hoitaa monta asiaa yhdellä lähtemisellä. Se on mahtava juttu, koska inhoan lähtemisiä. Haluan saada punttisharrastuksen taas säännölliseksi, ennen kuin tulee pimeys ja hätä ja ahdistus ja tuska. Jos se vaikka kantaisi kaiken sen yli!
Hassua, miten nenä kutiaa ihan vietävästi ihan vain sen tiedostamisesta, ettei nenään saa koskea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!