Tommi Kinnunen: Lopotti
Sain Lopotin luettua loppuun. Kaikki muut tuntuvat ylistävän kirjaa maasta taivaisiin, mutta mua se lähinnä ärsytti. Mikä vitsi siinä on, että jos kirja kertoo suomalaisista, 1900-luvulla eläneistä ihmisistä, niin kukaan ei vaan millään ilveellä saa vahingossakaan olla onnellinen?
Hienoa tekstiähän kirja toki on. Taitavasti kirjoitettu ja mukaansatempaava. Mutta voi, niin ankean suomalaista. Tarkoitan suomalaisuudella nyt sitä ikävän, melankolian ja kaihon määrää, mitä vanha suomalainen musiikki ja kuvataidekin on pullollaan ja joka on tärkeä osa kulttuuriamme. Jotenkin just nyt en vain olisi yhtään jaksanut sitä. Ehkä olisi pitänyt lukea kirja kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jaksat kommentoida! Kaikista kommenteista ilahdutaan!